Havahdun ystävänpäivään vasta illalla metrossa, näpyttelen viestejä kohmeisin sormin, oranssit muovipenkit kiiltelevät tympeää valoa, kuuntelen kuinka parin penkkirivin päässä istuva nuori mies purkaa treffipettymystään ystävälleen kännykkäänsä. Tuntuu pahalta tuntemattoman tytön puolesta, vaikka tietysti tiedän että tuollainen puhe on vain inhimillistä, olen itsekin saanut vastaavanlaisia puheluita. Mutta silti, sanoissa on jotenkin erilainen, julmempi sävy, kun ne lausutaan kaikuvassa metrossa, ohimennen, vieraiden korvien kuullen. Kylmin sormin tekstiviesteistä tulee lyhyempiä, lähetän ne silti matkaan, työnnän kännykän takaisin sukkaan ja sivutaskuun, astun hylättyjen ilmaisjakelulehtien ja karkkipapereiden yli, suojatien yli ja mäen, puolijuoksua, olen myöhässä, taas.
Biljardi ei luista, pallot vierivät minne sattuu, työpäivän ja uimisen jälkeen olen väsynyt, vetäydyn, ajattelen omiani, muut eivät huomaa, onneksi baarissa soi Muse ja Coldplay, hyräilen, selviän osuudestani, vaikkakaan en mitenkään loistokkaasti. Melankolia leijailee vihreiden pelipöytien yllä kuin savu. Hengitän sitä ulos ja taas sisään, se ei vähene.
"Tyttö sanoo: annoin kaikkien rakastettujeni mennä, parempien naisten matkaan,/ opettelin valon nimen valoa ennen, annoin pois kaiken, menin veneen alle/ pitämään sadetta. Sade putoili sisään kuin valkeat helmet, minulla oli/ käsissä valoisaa vettä, palava nauha." (Saila Susiluodon kokoelmasta Auringonkierto)
Biljardi ei luista, pallot vierivät minne sattuu, työpäivän ja uimisen jälkeen olen väsynyt, vetäydyn, ajattelen omiani, muut eivät huomaa, onneksi baarissa soi Muse ja Coldplay, hyräilen, selviän osuudestani, vaikkakaan en mitenkään loistokkaasti. Melankolia leijailee vihreiden pelipöytien yllä kuin savu. Hengitän sitä ulos ja taas sisään, se ei vähene.
"Tyttö sanoo: annoin kaikkien rakastettujeni mennä, parempien naisten matkaan,/ opettelin valon nimen valoa ennen, annoin pois kaiken, menin veneen alle/ pitämään sadetta. Sade putoili sisään kuin valkeat helmet, minulla oli/ käsissä valoisaa vettä, palava nauha." (Saila Susiluodon kokoelmasta Auringonkierto)