Iltakävelyllä kahlaan jalavan lehdissä nilkkoja myöten, katulyhtyjen valossa, eriparisissa käsineissä, koirankuolaisessa takissa. Kävelen huonoa tuulta pois: ostin uudet, hyvät farkut ja lyhensin niitä liikaa, nips naps, noin vain ja sinne meni hyvien farkkujen hyvät lahkeet. Ajattelemattoman käteen ei saisi saksia antaa. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Kävelen huonoa tuulta pois, eikä se millään mene, ei asetu, vaan kasvaa lihasten liikkeistä suuremmaksi, pitenee kuin lyhtyjen heittämät varjot vanhojen talojen seinillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti