Käsitellyn puutavaran röykkiö on pienen tunturin korkuinen. Kauempana lojuu puinen sänky josta on pudonnut pohja, keittiönpöytä ylösalaisin. Hylkään niiden seuraan pitkään palvelleet kirjahyllyni, niin huonokuntoiset etteivät kelpaa enää edes kierrätykseen. Kaiken sen jätemäärän näkeminen saa tuntemaan huonoa omaatuntoa, ajattelemaan kaikkia omistamiani tavaroita, sitä kuinka ne vielä joskus kasaantuvat jonnekin syrjään, metsän kupeeseen, säilyvät vielä kauan minun jälkeeni.
Avarammassa asunnossa on kuitenkin helpottunut olo. Seinän viereltä, kirjahyllyjen paikalta, löydän pölyä ja vuosien varrella kadonneita esineitä: silmäneuloja, pinsetit, kyniä ja elokuvakerhon kausikortti vuodelta 2000. Ajalta jolloin sosiaalinen elämäni oli pelkästään massaluentoja ja kollektiivisia elämyksiä pimeässä elokuvateatterissa. Vietän perjantai-iltaa lattialla istuen, kirjapinojen keskellä, kannettavan ja voileipälautasen seurassa, kuuntelen Red Hot Chili Peppersiä ja katselen huonoa elokuvaa televisiosta ilman ääntä.
Avarammassa asunnossa on kuitenkin helpottunut olo. Seinän viereltä, kirjahyllyjen paikalta, löydän pölyä ja vuosien varrella kadonneita esineitä: silmäneuloja, pinsetit, kyniä ja elokuvakerhon kausikortti vuodelta 2000. Ajalta jolloin sosiaalinen elämäni oli pelkästään massaluentoja ja kollektiivisia elämyksiä pimeässä elokuvateatterissa. Vietän perjantai-iltaa lattialla istuen, kirjapinojen keskellä, kannettavan ja voileipälautasen seurassa, kuuntelen Red Hot Chili Peppersiä ja katselen huonoa elokuvaa televisiosta ilman ääntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti