Harakka rääkäisee ikkunan takana, talviaurinko valaisee lasioveen painetun kuonon jäljet. Spanielin aamuilo läiskähtelee häntänä vasten olohuoneen nahkasohvaa, uninen pikkuveli murahtelee, koetan olla naputtamatta näppäimistöä liian lujaa.
Tänä jouluna vältin joulustressin, kortit jäivät lähettämättä, lahjat ostamatta, luotin siihen että muutkin tekisivät samoin, olin tyytyväinen ja huoleton, mutta pikkuveli ja pikkusisko olivat kerrankin kunnostautuneet: sain Nick Draken levyn ja lempitaiteilijani Marc Chagallin postikorttisarjan. Ja vanhemmilta tietysti: askelmittarin ja pullon brandya. Ensi vuonna aion ehdottomasti stressata samalla tavalla kuin kaikki muutkin, muistaa kortit ja osoitteet, seistä kauppojen pitkissä jonoissa talvitakki päällä, venyttää pennejä, välttääkseni joulusyyllisyyden.
Ja vielä jouluaattotunnelmia: uudesta talvitakistani hajosi vetoketju, spanieli pureskeli käyttökelvottomaksi pikkusiskon digikameran muistikortin ja kaikki tärkeät kuvat sen sisällä, pikkuveli pudotti uuden, juuri lahjaksi saamansa keraamisen padan lattialle ja säpäleiksi. Mutta muuten oli melkoisen mukava jouluaatto, vaikka ulkona maa hohtikin mustuuttaan, jääkerros peitti pellon pinnan: se näytti talvivalossa järveltä kaukaa.
Tänä jouluna vältin joulustressin, kortit jäivät lähettämättä, lahjat ostamatta, luotin siihen että muutkin tekisivät samoin, olin tyytyväinen ja huoleton, mutta pikkuveli ja pikkusisko olivat kerrankin kunnostautuneet: sain Nick Draken levyn ja lempitaiteilijani Marc Chagallin postikorttisarjan. Ja vanhemmilta tietysti: askelmittarin ja pullon brandya. Ensi vuonna aion ehdottomasti stressata samalla tavalla kuin kaikki muutkin, muistaa kortit ja osoitteet, seistä kauppojen pitkissä jonoissa talvitakki päällä, venyttää pennejä, välttääkseni joulusyyllisyyden.
Ja vielä jouluaattotunnelmia: uudesta talvitakistani hajosi vetoketju, spanieli pureskeli käyttökelvottomaksi pikkusiskon digikameran muistikortin ja kaikki tärkeät kuvat sen sisällä, pikkuveli pudotti uuden, juuri lahjaksi saamansa keraamisen padan lattialle ja säpäleiksi. Mutta muuten oli melkoisen mukava jouluaatto, vaikka ulkona maa hohtikin mustuuttaan, jääkerros peitti pellon pinnan: se näytti talvivalossa järveltä kaukaa.
4 kommenttia:
Opiskeluaikoina huomasin, että tuo "joulukierrätys" toimi aika hyvin. Joka toinen joulu muistin kaikkia ja syyllistin niitä salaa - joka toinen joulu ne muistivat minua ja syyllistyin. Kunhan muistaa, kuka on kiertovuorossa...
Joo, tuo kuulostaa kyllä ihan hyvältä systeemiltä! :-)
Tee niin kuin minä: vältä joulustressi hankkimalla lahjat viimeistään alkusyksystä. Kortit voi jättää lähettämättä, kirjoittaa ne kesällä tai korvata tekstarilla. Kortit kirjoitan aina viimetingassa ja se on stressiä.
Tuokin on hyvä neuvo, eikä olisi yhtä kamala rahanmenoeräkään, jos vaikka tosiaan aloittaisi lahjojen metsästyksen jo ajoissa ja ostaisi vaikka yhden lahjan kuukaudessa...=)
Lähetä kommentti