Lukupiirin jälkeen laskeudun Kampin metrotunnelia alas, ihmettelen jälleen kuinka kevyesti ihmiset seisovat, eivät pidä kaiteesta kiinni, kun itse nojaan tukevasti eteen tai taaksepäin riippuen siitä menenkö ylös vai alas. Vastaantulevalla miehellä on poissaoleva katse, hapsottava tukka ja suu ammollaan, mitähän hän näkee, sellaista mitä minä en voi nähdä. Viime päivinä olen itsekin ollut poissaoleva, olen kirjoittanut, unohtanut puhelimen, ajan, huomannut että töihin olisi pitänyt lähteä jo, sitten myöhästynyt, ärsyyntynyt keskeytyksistä. On niin kylmä, etteivät sormet lämpene edes bussimatkan aikana, sormet eivät lämpene edes työpäivän aikana, työhuoneessa käy hyinen veto, tietokoneen näppäimistö tekee sormenpäille kipeää. Mutta nyt on nukuttava lyhyt yö (hyvässä seurassa käydyn kirjallisuuskeskustelun jälkeen), toivottava että huomisaamuna olisi vähän enemmän valoa herätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti