Sinun puheesi kuin heinien terävät kärjet,
niittomiehen viikate, johon lakoavat päivät,
mehiläisten äänet, ja taukoamatta
kadonnutta etsin kuin heinäsuovasta neulaa,
haavasta purskahtaa veripisara kuin kyynel
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
jokaisen päivän alakulmaan kirjoitan nimikirjaimet, ja muuta - etten unohda niitä eläneeni
6 kommenttia:
Tervetuloa Runotorstaihin! Onhan tässä kielikuvia, hieman liikaa yhteen, kai. Kiitoksena voi sanoa, että on aikamoisen surkea runo, vaikka aineksia parempaankin olisi.
Njooo...
Kuluneet kielikuvat sopivat linjakkaasti yhteen kuvaan, joka on kuin onkin jotain uutta. Kyllä vanhastakin saa vielä ihan hyvän kapineen! Itse asiassa minun makuuni tämä on kerrassaan mainio.
Tekisi mieli poistaa sana "neulaa" ja jättää siihen lukijalle paikka, jossa löytää se itse...
Ja jotain tuolle niittomiehen viikatteelle voisi tehdä, hieman hämärtää muttei hukata... En kyllä keksi siihen mitään parempaa ilmaisua tilalle, joten ehkä se sittenkin on hyvä niin.
Päivät taitavat nykyisin piiloutua niihin supersuuriin kuukunanmuniin pelloilla.
Kiitos teille hyvistä kommenteistanne! Jep, kliseytyneitä kielikuvia on tosiaan muun muassa elämänkulun yhdistäminen viikatteella niittämiseen, myös haava, veri ja kyynel kuluneita puhuttaessa ihmissuhdekolhuista. Ja tietysti kardinaalivirhe on tukeutua kuluneisiin sanaparsiin...
Mutta hauska jos Jukka löysi keitoksesta jotain uuttakin!=)Hmm, voitpa olla oikeassa Helanes! =D
Minustakin tästä voisi tulla ihan hyvä kun hiukan viilaisi. Mutta tehtävänanto lienee täytetty;)
Kiitos kommentista Salka, ja eksymisestä tähän blogiin! :-)
Lähetä kommentti