Tänään on huolestunut olo, ei huvita mennä ulos vaikka on hieno päivä ja aurinko tulee ikkunasta sisään, se saa liikkeelle ihmiset ja koirat, lastenvaunut. Pikkupojat heittelevät lumikönteillä lammikkoon kerääntyneitä sorsia. Suututtaa, miksi vanhemmat eivät välitä, sano mitään.
Olen uinut liian paljon, päänahka on kuiva ja kipeä, kasvojen iho, huulet rohtumisesta turvonneet. Istun valoisassa huoneessa, läpikuultavien, valkoisten verhojen takana, villasukat jalassa ja pohdin kolmiosaista runoa, joka on levännyt jo pitkään. Ei ole ollut aikaa miettiä, jalat eivät ole suostuneet pysähtymään, on pitänyt tavata ystäviä, juhlia, tehdä töitä, uida. Vieläkään runo ei suostu valmiiksi, jotakin puuttuu, jokin painava, keskeinen säe oikeasta kohdasta. Päivänvalo sumentaa näytön epäselväksi, sanoja ei erota, mietin.
Olen uinut liian paljon, päänahka on kuiva ja kipeä, kasvojen iho, huulet rohtumisesta turvonneet. Istun valoisassa huoneessa, läpikuultavien, valkoisten verhojen takana, villasukat jalassa ja pohdin kolmiosaista runoa, joka on levännyt jo pitkään. Ei ole ollut aikaa miettiä, jalat eivät ole suostuneet pysähtymään, on pitänyt tavata ystäviä, juhlia, tehdä töitä, uida. Vieläkään runo ei suostu valmiiksi, jotakin puuttuu, jokin painava, keskeinen säe oikeasta kohdasta. Päivänvalo sumentaa näytön epäselväksi, sanoja ei erota, mietin.
2 kommenttia:
Toivottavasti oikea säe löytyy. Ajan kanssa, silloin kun et huomaakaan, se putoaa käsiisi ja sormista näppäimistölle, ruudulle, oikeaan paikkaan. Oikeaan aikaan.
Toivottavasti...:-) Useat runot vaativat aikaa, hautumista, joskus se vaan tuntuu niin tuskastuttavan hitaalta, ei jaksaisi odottaa, haluaisi valmista heti.
Lähetä kommentti