Talvi muuttuu vesisateeksi, kuljemme keskustaa ristiin rastiin, katselemme täpötäysien baarien ikkunoista sisään ja jatkamme matkaa. Tuuli heittää sateen suoraan kasvoille, on katsottava maahan, eteneminen on hidasta. Ystäväni silmälasit ovat huurussa, hiukset märät, itselläni on olo kuin märällä eskimolla, kelsiturkissa, huppu päässä. Olen huolissani sateen vaikutuksesta uuden talvitakkini mokkanahkaan, ystäväni vakuuttaa ettei sateesta ole haittaa. En siltikään vakuutu. Vihdoin päädymme Vltavaan, Rautatientorin viereen, ainakin siitä on lyhyt matka bussille. Vesisateessa harhailu on selvittänyt pään, siiderin sijasta tilaan teetä, bussin lähtöön ei ole tuntiakaan enää. Kummallakin on äskettäin kaupunkiin muuttaneen ulkopuolinen olo vieraiden kasvojen keskellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti