Mutkitteleva tie vie läpi uusimaalaisen maaseutudyllin. Yleensä rakastan tuttua kumpuilevaa maisemaa, omakotitaloja, omenatarhoja, ihmisiä askareissaan niiden pihoilla, järviä ja peltoja, tänään niiden edessä heilahtelee räntäverho, henkilöauton mutkaisesta etenemisestä tulee huono olo. Koska en voi uppoutua maisemaan, puhun ajomatkan aikana kaksi sunnuntaipuhelua ja työnnän samalla alas syliini pyrkivää spanielia.
Äidinisä istuu siirrettävän patterin edessä kirjava villapaita ja villaliivi yllään, ei puhu paljoa, kuuntelee, on jossakin kaukana. Sellainen hän on ollut niin kauan kuin muistan, omissa oloissaan, vaikea lähestyä. Kun joskus vuosia sitten kesällä sain ajokortin, ajoimme pikkuveljen kanssa tervehdyskäynnille isoisän luo. Tämä oli keittänyt kahvit valmiiksi, kattanut mukit pöytään ja huuteli omasta huoneestaan keittiöön, että ottakaa jääkaapista munkkeja kahvin kanssa. Siinä sitten istuimme pikkuveljen kanssa kahdestaan, vähän hölmistyneinä, tunnin ajomatka takanamme ja joimme kahvia. On mukavampi käydä kyläilemässä isoisän luona äitini kanssa, hän saa isästään enemmän irti kuin kukaan. Mutta kai sekin riittää että joskus käy, istuu vähän aikaa, ottaa vastaan tarjotut liköörikonvehdit ja kupin kahvia.
Kun puheeksi tulee rajanaapurina asuvan isännän yli 20 hehtaarin maakauppa kunnalle, isoisään tulee äkkiä eloa. Täti kattaa pöytään erilaisia mukeja, yhdessä on kolhu, toisessa koiran kuva, kolmas on tummunut sisältä vuosien kahvinjuonnista. Kaikilla on kengät jalassa, vanhassa talossa on vetoisaa. Täti ja isoisä pohdiskelevat puiden istuttamista rajalle, näköesteeksi kunnan kaavailemalle uudelle omakotitaloalueelle. Spanieli ja pystykorva juoksevat ympäri taloa, välillä ne tuijottavat keittiön ikkunan alla ja haukkuvat. Varsinkin spanieli, pystykorva on leikeissä ehkä turhan rajuotteinen. Lähtiessämme sade ei ole lakannut, vaan muuttunut entistäkin märemmäksi. Isoisä ja täti seisovat kuistilla, kuten aina lähtiessämme niin kauan kuin muistan. Tuntuu haikealta, kauan sitten heidän kanssaan huiskuttamassa seisoivat isoäitini ja toinen tätini, joita kumpaakaan ei enää ole. Koirakin on vaihtunut useaan kertaan. Pystykorva ulisee surkeana leikkikaverin menetystä, mutta spanielilla on kiire autoon ja kotiin.
Äidinisä istuu siirrettävän patterin edessä kirjava villapaita ja villaliivi yllään, ei puhu paljoa, kuuntelee, on jossakin kaukana. Sellainen hän on ollut niin kauan kuin muistan, omissa oloissaan, vaikea lähestyä. Kun joskus vuosia sitten kesällä sain ajokortin, ajoimme pikkuveljen kanssa tervehdyskäynnille isoisän luo. Tämä oli keittänyt kahvit valmiiksi, kattanut mukit pöytään ja huuteli omasta huoneestaan keittiöön, että ottakaa jääkaapista munkkeja kahvin kanssa. Siinä sitten istuimme pikkuveljen kanssa kahdestaan, vähän hölmistyneinä, tunnin ajomatka takanamme ja joimme kahvia. On mukavampi käydä kyläilemässä isoisän luona äitini kanssa, hän saa isästään enemmän irti kuin kukaan. Mutta kai sekin riittää että joskus käy, istuu vähän aikaa, ottaa vastaan tarjotut liköörikonvehdit ja kupin kahvia.
Kun puheeksi tulee rajanaapurina asuvan isännän yli 20 hehtaarin maakauppa kunnalle, isoisään tulee äkkiä eloa. Täti kattaa pöytään erilaisia mukeja, yhdessä on kolhu, toisessa koiran kuva, kolmas on tummunut sisältä vuosien kahvinjuonnista. Kaikilla on kengät jalassa, vanhassa talossa on vetoisaa. Täti ja isoisä pohdiskelevat puiden istuttamista rajalle, näköesteeksi kunnan kaavailemalle uudelle omakotitaloalueelle. Spanieli ja pystykorva juoksevat ympäri taloa, välillä ne tuijottavat keittiön ikkunan alla ja haukkuvat. Varsinkin spanieli, pystykorva on leikeissä ehkä turhan rajuotteinen. Lähtiessämme sade ei ole lakannut, vaan muuttunut entistäkin märemmäksi. Isoisä ja täti seisovat kuistilla, kuten aina lähtiessämme niin kauan kuin muistan. Tuntuu haikealta, kauan sitten heidän kanssaan huiskuttamassa seisoivat isoäitini ja toinen tätini, joita kumpaakaan ei enää ole. Koirakin on vaihtunut useaan kertaan. Pystykorva ulisee surkeana leikkikaverin menetystä, mutta spanielilla on kiire autoon ja kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti