Keskelle pimeää herätetty ihminen on herkimmillään, äärilleen pingotettu ohut kalvo, joka voi puhjeta koska vain. Sade jatkuu, tänään unet eivät päästä irti otteestaan, yritän auttaa kuolevaa norsua, juottaa vettä, turhaan, se kuihtuu silmissä, jäljelle jää pelkkä tyhjä nahka, voimattomuuden tunne ei häviä vaikka herään, vaikka tankkaan kofeiinia, vaikka tajuan ympärillä havahtuvan kaupungin olevan enemmän totta.
Sade jatkuu, sateenvarjo kääntyy nurin monta kertaa, yhtä usein kompastelen portaissa nahkatakkiin, se on liian pitkä, sateesta liukas, helma kurasta tahmea. Loppupäivästä saan oikosulkuja tietopalvelutiskillä, käytän vääriä asiasanoja, yksikköjä monikkojen sijasta, enkä tahdo löytää mitään. Hoidan puhelimessa verokorttiasioita virkailijan kanssa, joka on yhtä väsynyt ja kireä kuin itsekin olen, en pysty hahmottamaan raha-asioita, en ole koskaan hahmottanut, lopuksi on pyydettävä anteeksi huonoa tuulta, kiitettävä hyvästä palvelusta. Uimahallissa pienen pojan olkapäillä kasvaa karva kuin turkki, mietin onko tummakulmainen lapsi susilapsi. Kirjoitan tätä, kuuntelen Loney, Dearin Sologne -levyä, enkä halua ajatella mitään.
Sade jatkuu, sateenvarjo kääntyy nurin monta kertaa, yhtä usein kompastelen portaissa nahkatakkiin, se on liian pitkä, sateesta liukas, helma kurasta tahmea. Loppupäivästä saan oikosulkuja tietopalvelutiskillä, käytän vääriä asiasanoja, yksikköjä monikkojen sijasta, enkä tahdo löytää mitään. Hoidan puhelimessa verokorttiasioita virkailijan kanssa, joka on yhtä väsynyt ja kireä kuin itsekin olen, en pysty hahmottamaan raha-asioita, en ole koskaan hahmottanut, lopuksi on pyydettävä anteeksi huonoa tuulta, kiitettävä hyvästä palvelusta. Uimahallissa pienen pojan olkapäillä kasvaa karva kuin turkki, mietin onko tummakulmainen lapsi susilapsi. Kirjoitan tätä, kuuntelen Loney, Dearin Sologne -levyä, enkä halua ajatella mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti