Ystävän tapaamisen, kahvilla istumisen ja elämänkatsomuksellisten keskustelujen jälkeen syöksyn metrokuilua alas, tai siltä se tuntuu, Kampin metrokuilu on jyrkin mitä tässä kaupungissa olen nähnyt, epämiellyttävä huimauksen tunne, kuin putoaisi, tai ainakin putoaisi aivan pian. Koetan pitää katseeni vastaantulevien kasvoissa, edellä seisovan naisen selässä, välttää vilkaisemasta alas, sulkea korvani liukuportaiden kirskahduksilta.
Kotona pakkanen säteilee ulos luista ja ytimistä, kaikkialta vetää, palelee, käännän patteria kovemmalle. Olen liian väsynyt lukeakseni, kirjoittaakseni, vaikka huomenna on iltavuoro ja olisi aikaa myöhään yöhön. Kahvi ei tehoa, makaan sängyllä ja selailen puolivalveilla runokokoelmien sivuja, ajattelen sukupuuttoon kuolleita eläimiä, sitä miksi ne tunkevat jatkuvasti teksteihini mukaan: pussihukat, dodot, jättiläisvyötiäiset.
Kotona pakkanen säteilee ulos luista ja ytimistä, kaikkialta vetää, palelee, käännän patteria kovemmalle. Olen liian väsynyt lukeakseni, kirjoittaakseni, vaikka huomenna on iltavuoro ja olisi aikaa myöhään yöhön. Kahvi ei tehoa, makaan sängyllä ja selailen puolivalveilla runokokoelmien sivuja, ajattelen sukupuuttoon kuolleita eläimiä, sitä miksi ne tunkevat jatkuvasti teksteihini mukaan: pussihukat, dodot, jättiläisvyötiäiset.
Statistics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti