Loisteputkien valossa, pankin jonossa, istun ja tuijotan mustaihoisen naisen sormia: pigmentti tummenee kummallisesti niveliä kohti, yritän katsella muualle, kaunista ja iloista, paikallaan tanssahtelevaa pikkutyttöä, joka puhuu vanhemmilleen vierasta kieltä. Kuuntelen keskustelua josta en ymmärrä sanaakaan, odotan numeroiden vaihtumista, ajattelen omaa typeryyttäni: kuka nyt hukkaa ensin pankkiautomaattikortin ja sen jälkeen vielä henkilöllisyystodistuksen. Onneksi virkailijalla on ymmärtäväinen hymy, vaikka kello lähenee sulkemisaikaa ja hermostuneesti liikehtiviä asiakkaita riittää. (Liiallinen juhliminen ja valvominen ei varmastikaan ole aivosoluille ja kaoottiselle päälle hyvästä, vaikka lauantaisessa blogitapaamisessa olikin tosi hauskaa.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Statistics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti