tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Iirikset hehkuvat pimeää

Iltakävelen jäätä ja soraa, katulyhdyn alta, ohi kerrostalojen suorien seinien, kylmien parvekkeiden. Yhdellä seisoo mies, iirikset hehkuvat pimeää, kädessään savukkeen oranssi silmä. Hiljaista, koirien haukahdukset kantautuvat etäältä, miehen hengityksen ääni, keuhkot täyttyvät savulla, tyhjenevät, savu haihtuu, sitä ei voi pimeässä nähdä. Kännykkään puhujan kiusaantunut olo: kuin puhuisin kahdelle henkilölle yhtä aikaa. Jäinen ruoho narisee, joku kiskoo perässään vastahakoista mäyräkoiraa. Madallan ääntäni, kuljen poispäin vieraan, intensiivisen katseen alta. Lauantaina aion matkustaa Turkuun ensimmäistä kertaa lähtöni jälkeen, tuntuu hyvältä nähdä taas joki ja sen sillat, juoda viiniä vanhojen ystävien seurassa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään ihan hirveesti lukee näitä sun juttuja. Toivottavasti tulee kiva Turun reissu, vanhoja kavereita on aina mukava nähdä.

silumiini kirjoitti...

Kiitos Ninnu! :-)

 
Statistics