sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Pidän syksystä

"Pidän syksystä hirveästi", sanon ystävälleni kolmosen ratikassa, on lauantai ja aurinko paistaa matalalta talojen välistä, kello on kuusi ja alkaa olla jo kylmää ja kaupunki näyttää niin kauniilta. Takki tuntuu ohuelta, kuljemme pitkin katuja, etsiskelemme kahvilaa joka ei olisi tupaten täynnä ja viimein sellainen löytyy, puhumme niin kauan että pimenee ja työpäivän kireys haihtuu lihaksista, tulee raukeus ja väsymys ja aika lähteä kotiin.

Sunnuntaina ei tekisi mieli herätä ollenkaan, vaan jäädä hyviin uniin, missä elämä on täydempää, mutta herään kuitenkin, luen lehteä kauan ja kiireettä ja sitten kirjaa (Essi Henrikssonin Ilmestystä) ja sitten suljen puhelimen ja kirjoitan. Saan vihdoin valmiiksi yhden pitkään keskeneräisenä lojuneen runon, ei siitä täydellistä tule, en ole täysin tyytyväinen, mutta valmis se on, kuitenkin ja valmiista tulee aina hyvä olo. Niin hyvä että voi kävellä keskuspuiston läpi hyväntuulisena, metsä tuoksuu ja ilma on raikas ja täynnä uusia alkuja, mahdollisuuksia.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko Ilmestys hyvä?

Anonyymi kirjoitti...

Niin mulla on siis uusi blogi.
K

silumiini kirjoitti...

Tristan: Juu, kyllä se oli ihan lukemisen arvoinen, hyvää tekstiä.=)
Vaikkakaan ei ehkä mikään maailmoja järisyttävä lukukokemus kuitenkaan...

(Tosin aika harvat kirjat ovat... Ehkä vanhemmiten turtuu jotenkin, "kolahtamista" tapahtuu harvemmin.)

Ja onnea uuden blogin johdosta!! =)

 
Statistics