"Niitä on kaksi, Sofie", sanon unessa vanhalle naiselle ja kumarrun silittämään hänen vuoteensa ympärillä juoksentelevia vuohia. Kyyneleet tipahtelevat eläinten turkkiin, vanhan naisen kasvoille, enkä herättyäni enää muista miksi kaikki oli niin surullista, mistä ne vuohet tulivat ja Sofie, ehkä Bo Carpelanin Kesän varjoista, vaikka sen lukemisesta on jo pitkä aika. Ja ehkä Herra Rattus on oikeassa ja täällä tosiaan vetää, suihkun jälkeen palelee, tai sitten se on syksyä vain, keitän kahvia ja yritän herätä.
keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Niin surullista ja samalla haikean kaunista.
Niinpä, unet joskus ovat äärettömän visuaalisia ja täynnä latautuneita tunteita, surua tai syyllisyyttä, ja herättyään voi vain ihmetellä: mistä ne oikein tulevat, jostain svältä itsestä?
Outo uni, minä näin kerran aivan sekavaa unta... Se oli myös painajaista. Jouduin sisälle taloon joka oli täysin musta. Aina kun olin astumassa huoneesta ulos eli siis avaamassa oven, ovi vaihtoi paikkaa!!! Hirveätä...
Unet ovat suoraan sydämestä.
Mitä ajattelemme, siitä näemme unta.
Ken unessansa häihin menee,
niin kaik´ siellä hurraa.
Ken hyvää unta ennustelee,
niin nukkuupi tuutilullaa.
Salainen: niin, unet voivat kyllä jäädä lähtemättömästi mieleen, jos niissä on ollut jotenkin erityisen kammottava tunnelma...
Tietäjä: Tuo pitää varmaan paikkansa. =)
Lähetä kommentti