Kipinät sinkoilevat korkealle harmauteen kun ehdimme rantaan. On valoisaa vaikka sää on pilvinen, ihmiset seisovat tulen loimussa termospulloineen, koirineen ja lapsineen. Tulessa on jotakin hypnoottista, ihmiset tuijottavat hiljaa, joku hyssyttää ohikulkevalle bulldogille rähisevää kääpiösnautseriaan. Minä en halua seisoa ihmisten selkien takana, haluan katsoa kauempaa. Kävelemme laiturille, horisontin viiva alkaa häilyä, taivas ja vesi sulautuvat toisiinsa hämärtyvässä kesäyössä, tuulee. Kipinät lentelevät suoraan kohti, ne sammuvat pudotessaan veteen, niitä lentelee ylitsemme, savu kirveltää silmiä, mutta aavistuksen vain. "Sano sitten jos mun hiukset syttyy palamaan", sanon ja ystävä nauraa, hänellä on pitkät punaiset hiukset, kuin tulessa jo valmiiksi. Takanamme mies ja nainen kohtaavat ensimmäistä kertaa. Mies kyselee, koettaa selvästi tehdä vaikutusta, hän käyttää hienoja sanoja, nainen on hyvin koulutettu, heidän äänessään on tietynlainen sävy. Nainen yrittää olla ujompi kuin mitä oikeastaan onkaan, tai ehkä hän on varuillaan, tunnustelee, polttelee savuketta, tuuli leyhyttää hänen hiuksiaan ja tulen loimu punaa kummankin kasvot, tekee ne pehmeiksi. Meitä hymyilyttää, miten kömpelöltä keskustelu kuulostaa ulkopuolisen korviin, mutta sellaistahan se aina on. Jätämme hienotunteisesti pariskunnan tutustumaan toisiinsa, käännämme selkämme hiipuvalle kokolle, kuljemme pitkin merenrantaa, ohi laivojen valojen, halki hiljaisen kaupungin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Statistics
6 kommenttia:
Eilen, ennen mökille lähtöä, vaikeroin miehelle, että jos saisin yksin päättää, jäisin kaupunkiin (no, meillä on hiukan sellainen osittaisurbaani miljöö täällä, metsä ja muut metkut ihan tuossa vieressä) ja kirjoittaisin, lämmittäisin saunaa, söisin hyvin, kirjoittaisin taas, makaisin olohuoneen lattialla patjalla perhe hujan hajan vieressä, katsoisimme leffaa, keittäisin kahvia, keräisin kukkia saunaan, kirjoittaisin taas. Sen sijaan lähdimme mökille, tiesin miten tärkeää se on muille ja miten paljon meitä odotettiin.
-- mutta miten ihana oli tulla kotiin tänään telttayön jälkeen, muutenkin. Ei enää yön yli reissuja minulle, koti on paras paikka ja kaupungissa on miljoona eri tapaa viettää juhannusta(kin).
Siis hyvän valinnan mielestäni teit! Keskikesää!
Kyllä, olen ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, olen lukenut ja kirjoittanut ja lukenut taas, ja ollut harvinaisen seesteisellä mielellä, hyvin rentouttavaa siis, kaikenkaikkiaan...:)
Mutta tosiaankin, kompromisseja on myös pakko välillä tehdä, jotenkin sitä täytyy tasapainoilla niiden läheisten ihmisten toiveiden ja omien intressien välillä, sillä elämä ei kuitenkaan olisi kokonaista muuten.
Oikein hyvää keskikesän aikaa sinulle myös!! :)
P.S.
Mietin myös sitä, että on hyvä nähdä kaupunki joskus hiljaisena (hiljaisempana) tai toisenlaisena kuitenkin. Siitä voi erottaa jotakin omanlaistaan, mitä ei muuten ehdi nähdä. Ehkä silloin on enemmän tilaa niille omille ajatuksillekin.
Sanojen iloa!
Silumiini! Sinulle on Sarilta saamani briljantti blogissani, käy hakemassa ja anna eteenpäin!
Piti tekemäni linkki mutta enhän minä osaa...
Minäkin jaoin sinulle saman :)
Kiitos! :-)
Tällaisten tunnustusten jälkeen nolottaa, että olen ollut niin kauan poissa, milloin mistäkin syystä, modeemi on hajoillut ja olen kirjoittanut, todella kirjoittanut, eikä blogille vain ole jäänyt aikaa. Mutta koetan nyt, useammin, syksyn myötä! :)
Mutta kiitos teille, jotka tätä luette!
Lähetä kommentti