"'Joskus minusta tuntuu', Roland sanoi varovaisesti, 'että paras olotila on se, kun on vailla halua. Jos todella tarkastelen minua itseäni -'
' Jos sinulla on minuus -'
' Jos tarkastelen elämääni ja millaista se on - niin todella minä haluan että - minulla ei ole mitään. Vain tyhjä puhdas sänky. Minulla on mielessäni kuva puhtaasta tyhjästä sängystä puhtaassa tyhjässä huoneessa, missä mitään ei vaadita eikä ole mitään, mitä voisi vaatia. Osittain se liittyy minun henkilökohtaisiin olosuhteisiini. Mutta osittain se on yleispätevää. Luulisin.'
' Tiedän mitä tarkoitat. Ei, se on liian laimeasti sanottu. Tämä on aikamoinen yhteensattuma. Niin minäkin ajattelen, kun olen yksin. Kuinka hyvä olisi, jos minulla ei olisi mitään. Kuinka hyvä olisi olla haluamatta mitään.'"
(A.S. Byatt: Riivaus, Teos, 2008; suom. Marja Alopaeus)
Niinpä! Miten mieletön asia kirjallisuus on, miten se niin monesti kiteyttää sen mitä itse on usein ajatellut, mitä ei osaa edes pukea sanoiksi. Sataa. Pitäisi saada omaa tekstiä eteenpäin, mutta ajatus ei kulje, on vaikea tuottaa silloin kun vastaanottaa, mieleen tulee vain latteuksia, hengettömiä tilanteita, enkä vain osaa lopettaa lukemista nyt, miten toiset ovat sanoneet kaiken jo niin paljon paremmin. Joskus tekisi mieli vain luovuttaa. Todella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Statistics
3 kommenttia:
Varmasti tekee mieli luovuttaa välillä, mutta älä silti luovuta. Sinä et ole Byatt, sinun sanasi mahtuvat kirjallisuuteen. Ja jos jo blogikirjoituksissasi onnistunut herättämään lukijoissa tunneliikahduksia ja saat heidät maistelemaan sanojasi, niin entäs sitten, kun kirjoitast harkitumpaa ja punnitumpaa? Älä ota paineita, usko vain omaan ääneesi. Se vie sinua eteenpäin.
On ammentamisen päiviä ja niitä, kun antaa ja sitten vielä se pimeä ja katala ryteikkö siinä välissä.
Minä olen ylipäätään ihmisyydessä huomannut, että yksi iso oppimistehtävä olisi lopettaa peilaaminen muihin, olisi opeteltava uskomaan itseensä. Se on kamalan vaikeaa - sitä varten on meitä toisia, jotka onneksi muistamme aina joskus kertoa, miten antoisaa on lukea sinun, osaavan, tekstejä. Luottamusta nyt vain!
Tuima ja Katja: Kiitos, ystäväiset, viisaat ja kannustavat kommenttinne tulivat todella tarpeeseen! :-)
(Ja kyllä, usko itseen on varmastikin tässä ihmisen elämässä se vaikein saavutettava, mitä on...)
Lähetä kommentti