Valo hivuttautuu iltaa kohden, ei tee mieli maanalaisen uimahallin keinovaloon vaan pitkälle kävelylenkille sulaa tietä pitkin, narisevien puunrunkojen ohi. On kevät ja kaikki herää, musiikki tuo mieleen kaikuja vuoden takaisista hetkistä. Bussissa hätkähdän karhuasuista vauvaa, hetken luulen äitiä joksikin vähämieliseksi naiseksi, joka kantaa pehmolelua mukanaan kuin kuviteltua lasta.
Sorsat ovat käyneet röyhkeämmiksi, suurella joukolla ne tepastelevat, lihavina ja räpylät läpsyen koirantaluttajien perässä, ruoanmurusien toivossa. Hermostun pölystä, joka tunkeutuu kaikkialle, se täplittää mustina pisteinä valkean lakanan, valkeina pisteinä tummat vaatteet, eikä se häviä millään, vaikka kuinka tuulettaisi ja imuroisi. Kohta se palaa taas täpliksi pinnoille, työntyy jokaisella hengenvedolla keuhkoihin ja kehoon. Luovun villasukista, tuntuu kevyemmältä ja jotenkin samalla hirvittävän painavalta.
Sorsat ovat käyneet röyhkeämmiksi, suurella joukolla ne tepastelevat, lihavina ja räpylät läpsyen koirantaluttajien perässä, ruoanmurusien toivossa. Hermostun pölystä, joka tunkeutuu kaikkialle, se täplittää mustina pisteinä valkean lakanan, valkeina pisteinä tummat vaatteet, eikä se häviä millään, vaikka kuinka tuulettaisi ja imuroisi. Kohta se palaa taas täpliksi pinnoille, työntyy jokaisella hengenvedolla keuhkoihin ja kehoon. Luovun villasukista, tuntuu kevyemmältä ja jotenkin samalla hirvittävän painavalta.
Statistics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti