Vieläkin on pakko siteerata Peter Höegia, jokin hänen teostensa filosofiassa kiehtoo, uppoaa:
"'Siitä lähtien kun olin pieni', Kasper sanoi kaiuttimeen, 'syntymästä asti, minä tiesin tulleeni väärään paikkaan. Oikeaan perheeseen, mutta väärälle planeetalle. Joten aloin etsiä. Tietä ulos. Tietä kotiin. Ovea. Siihen olen käyttänyt koko elämäni. En ole löytänyt sitä. Mutta tyttö. Hän seisoo ehkä sen oven kynnyksellä.' -- 'En ole koskaan ollut läsnä synnytyksessä. Mutta olen ajatellut, että se ovi on varmaankin auki synnytyksen aikana. Samoin kuin ihmisen kuollessa. Silmänräpäyksen verran ovi on auki. Ja sen, mikä on oven takana, kuulee.'" (Peter Höeg: Hiljainen tyttö, Tammi 2007, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen)
"'Siitä lähtien kun olin pieni', Kasper sanoi kaiuttimeen, 'syntymästä asti, minä tiesin tulleeni väärään paikkaan. Oikeaan perheeseen, mutta väärälle planeetalle. Joten aloin etsiä. Tietä ulos. Tietä kotiin. Ovea. Siihen olen käyttänyt koko elämäni. En ole löytänyt sitä. Mutta tyttö. Hän seisoo ehkä sen oven kynnyksellä.' -- 'En ole koskaan ollut läsnä synnytyksessä. Mutta olen ajatellut, että se ovi on varmaankin auki synnytyksen aikana. Samoin kuin ihmisen kuollessa. Silmänräpäyksen verran ovi on auki. Ja sen, mikä on oven takana, kuulee.'" (Peter Höeg: Hiljainen tyttö, Tammi 2007, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen)
Olen päässyt vasta puoleen väliin, joten en osaa sanoa kirjasta sen enempää, vain sen että pidän Höegin viisaista ajatuksista kuten aina ennenkin, huolimatta siitä että teos tuntuu toiminnallisemmalta kuin aikaisemmin ja henkilöhahmojen lukuisuus välillä häiritsee.
Statistics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti