Unessa kävelen Kouvolan katuja, kaupunki hehkuu oudoissa karamellimaisissa väreissä, kaikki on vierasta, mutta silti tunnistan tutut rakennukset, etsin kuumeisesti jotakin. Ja myöhemmin uneen sekoittuu muita aikoja, muita paikkoja, toisia ihmisiä, menneisyyden lineaarinen suora tekee kiepin kuin käärme, kietoutuu itsensä ympärille, kokoaa saman pöydän ympärille eri aikojen ihmiset, nekin jotka jo ovat kuolleet, viettämään iltaa, pelaamaan seurapelejä. Kun herään, aamu on pitkällä jo, huoneessa valoisaa, toinen tyyny on pudonnut lattialle. On kummallinen, epätodellinen olo, ihmiset yhtä läsnä kuin unessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Statistics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti