Suomenlinnassa on hiljaista. Kuulas, kylmä päivä, lehdettömät puut, vinkuva tuuli. Vain japanilaisia ja espanjalaisia turisteja huudahtelemassa ja valokuvaamassa. Ja vanha ulkoilupukuinen pariskunta, jonka kanssa ihmettelemme oudonnäköistä linnunpönttöä. Päädymme yhteistuumin siihen ratkaisuun, että sen on oltava lepakon pönttö. Hassua ajatella lepakkoa kynsineen, roikkumassa pöntön sisäkatosta, jotenkin lepakko on helpompi yhdistää laumoihin ja isoihin tiloihin, riippumassa vieri vieressä syvässä unessa kymmenien kaltaistensa joukossa. Vesilammikot ovat jäässä, kahviloiden ikkunaluukut visusti kiinni. Iltapäivän aurinko paistaa matalalta, horisonttiin katsomisesta ja ulkoilmasta tulee hyvä mieli.
Löydämme hyvin pienen aukiolevan kahvilan. Kahvin ja kaakaon ääreltä seuraamme vanhempaa pariskuntaa, joka istuu viereisessä pöydässä. Charmantisti harmaantunut saksalaismies pitelee varovasti tyylikkäästi pukeutuneen suomalaisnaisen kättä. Keskustelu on tunnustelevaa, ihastunutta. Pariskunnastakin tulee hyvä mieli. Rantaan päästyämme poikkeamme vielä Sofiankadun antikvariaatin kautta, mutta tällä kertaa sieltä ei löydy mitään kiinnostavaa.
Löydämme hyvin pienen aukiolevan kahvilan. Kahvin ja kaakaon ääreltä seuraamme vanhempaa pariskuntaa, joka istuu viereisessä pöydässä. Charmantisti harmaantunut saksalaismies pitelee varovasti tyylikkäästi pukeutuneen suomalaisnaisen kättä. Keskustelu on tunnustelevaa, ihastunutta. Pariskunnastakin tulee hyvä mieli. Rantaan päästyämme poikkeamme vielä Sofiankadun antikvariaatin kautta, mutta tällä kertaa sieltä ei löydy mitään kiinnostavaa.
Statistics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti