Miten eri tavalla kirjoittaja lukeekaan runoa kuin kirjallisuustieteilijä! Lukiessani huomaan toimivani kuin auton rassaaja, puran runoa osiin, mutta en niin kuin kirjallisuudentutkija, en pura runosta merkityksiä, vaan katson miten se on rakennettu, miten se toimii. Luen niin kuin kirjoittaisin, inspiroidun hienoista lauseista ja melkein tunnen kirjoittajan onnistumisen elämyksen, miltä tuntuu synnyttää sellaisia lauseita.
Sijaitsen uudessa osoitteessa nyt, tavaraa on vielä purkamatta, vielä tuntuu kuin olisin kylässä vain, liikun asunnossa tunnustellen, varoen kuin vieraan nurkissa. Herra Rattus ei ole tyytyväinen, täällä on liian valoisaa, liian avaraa, se on linnoittautunut kirjahyllyn kätköihin, mutta turhaan se pakoilee, valo yltää sinne myös. Mutta minä viihdyn, on tilaa hengittää ja ajatella, kuljeskella edestakaisin, törmäämättä huonekaluihin. Ja täällä Helsingin sydämessä: korkeat talot joiden seiniin kevätaurinko paistaa, raitiovaunujen kolke ja merenranta kävelymatkan päässä.
Statistics
6 kommenttia:
Onnea uuteen kotiin, keskelle valoa, avaruutta ja kaupungin koh/linaa!
hrmmgrump nryf. kyllä totun tähän valoon, tähän vallan ihanaan, vaikka vanhassakin oli etunsa, ajatteli hra rattus kirjahyllyssä ja suki viiksikarvojaan hieman hermostuneena.
hän käänsi kylkeään ja löysi aivan uuden asennon itselleen, josta on syytä olla iloinen huomenna kun herää, vaikka kuonokarvoissa olisikin vielä jonkin vanhan tuoksu.
jokin uusi oli astunut sisään.
onnea uuteen kotiin.. pitäneekin tulla kesällä käymään, viimestään sitten Tuska festreiden aikaan ollaakin Mikan kans siel=)
Tuima: Kiitos! =)
Hirlii: Te olette aivan selkeästi Herra Rattuksen kanssa sukulaissieluja!! :-)
Julia: Kiitti! Ja juu, toivottavasti kesemmällä nähdään! =)
herra rattus
btw
hmm-m grats grik
tietää kyllä
kirjahyllyssä
asumisen
onnen tilan
kyllä
kin
Hirlii: Hmm...Tarkemmin ajatellen pitääkin ehkä tehdä Herra Rattukselle oma paikka vähän kauemmaksi kirjahyllystä... =)
Lähetä kommentti