Onpa hyvä, että ensi viikolla muutetaan, sanon Herra Rattukselle, kun juomme aamukahvia ja lattian poikki kävelee suurin sokeritoukka jonka olen koskaan nähnyt. Olen vain kirjoittanut viime päivät, tai ajatellut kirjoittamista. Sain viikko sitten kannustavaa palautetta gurutasolta ja nyt jaksan ehkä taas uskoa itseeni, asettaa kirjoittamisen elämässäni ykkössijalle, mitä en tähän mennessä ole tehnyt, en ole uskonut tarpeeksi. Mutta vielä on matkaa, vielä pitäisi kasvaa vahvemmaksi, varmemmaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Statistics
5 kommenttia:
Iloa muuttoon!
Ja hienoa, että olet saanut positiivista palautetta. Kirjoita uudella innolla!
Hyviä pääsiäispyhiä!
Minnekä muutat?
Onnea vahvasta palautteesta. Kerrassaan upeaa! Elän mukana täällä tahollani, pidä ajan tasalla.
Ja keveitä muuttokuormia. Kevät on minusta ainut oikea aika siirtää kotipesää! :)
Eikö olekin kumma ilmiö, että vasta kun joku toinen kertoo sinulle lahjakkuudestasi, alat uskoa sen olemassaoloon. Palaute on tärkeää, monissa eri yhteyksissä.
"Jos sarka jota kynnät on kivinen, niin vaihda sarkaa".
No,'luterilaisina' ihmisinä se jotenkin kuuluu olla kivistä - kirjoittaminenkin :) Ihan syyttä.
Tuima: Kiitos, niin yritän! =)
Taina: Ullanlinnaan, tule katsomaan kun seuraavan kerran Helsingissä poikkeat! =)
Katja: Kiitos! Tämä on kyllä bloggaamisessa hienoa, että pysyy yhteyksissä toisiin kirjoittaviin, eräänlaista vertaistukea tämäkin!
Niin minustakin! Kevät on uusia alkuja... =)
Sivuaskel: Niinpä, luovuus on jotenkin niin herkkää, helposti tukahtuvaa...
Lähetä kommentti