Kireys ulottaa lonkeronsa uniinkin asti. Ja valveilla ärsyynnyn kaikesta, vieraista ihmisistä jotka istuvat viereeni bussissa vaikka muuallakin olisi tilaa, uimahallissa hitaasti uivista vanhoista naisista ja erityisesti kaikista maailman ihmisistä jotka syövät valkosipulia! Unohdan lompakon ja istun töissä entistäkin kireämpänä ilman eväitä tai sitten nappaan jääkaapista mukaani epähuomiossa homeiset karjalanpiirakat sen ihanan juustopasteijan sijasta. "Sen siitä saa kun ei koskaan siivoa jääkaappiaan", Herra Rattus huomauttaa ja kireyteni pingoittuu kuin jousi. Että unikaan ei rentouta, unissa tuppaudun seuraan jossa minua ei kaivata ja huomaan sen liian myöhään, herätessä on epämiellyttävän nolo olo, Herra Rattus yrittää lohduttaa, mutta mitäpä se tietää, ihmisten asioista.
Mutta tänään aurinko paistaa, olen herännyt aikaisin, lukenut Hesaria ja kuunnellut Vuokko Hovatan loistavaa levyä Lempieläimiä. Kohta hyppään Turun junaan ja unohdan vuorokaudeksi ihan kaiken tämän.
Mutta tänään aurinko paistaa, olen herännyt aikaisin, lukenut Hesaria ja kuunnellut Vuokko Hovatan loistavaa levyä Lempieläimiä. Kohta hyppään Turun junaan ja unohdan vuorokaudeksi ihan kaiken tämän.
Statistics
3 kommenttia:
kamalia päiviä sinulla. Toivottavasti Turku toivuttaa!
hän ajattelee etten ymmärrä ihmisenä olemisesta, mietti herra rattus ja nosti takakäpälänsä kattoa kohden, mutta minä ym-mär-rän - paljon enemmän kuin tämä ihmiseni käsittääkään.
herra rattus pani polkaksi kun hänen ihmisensä sentään joskus meni muuallekin asti. turkuun, tällä kertaa.
Tuima: Kyllä Turku aina rentouttaa... =)
Hirlii: Heh, sinä ymmärrät Herra Rattusta paremmin kuin minä! =)
Lähetä kommentti