Neuroottisuuteni on sietämätöntä tänään

Tämä on taas niitä päiviä kun kyllästytän Herra Rattuksen liialla puheella, hermostuneella, säpsähtelevällä puheella, joka poukkoilee sinne tänne, palaa alkupisteeseen ja hyppää sitten loppuun taas, pöydän yli, aivolohkosta toiseen, jossakin katkeaa ajatus kuin kuiva oksa. Herra Rattus huokaa, huokaa syvään ja katsoo suoraan läpi, sanoo että neuroottisuuteni on sietämätöntä tänään ja lepäisit ja rauhoittuisit ja se on juuri se mitä tarvitsen ja otan kirjan ja alan lukea, sana sanalta, rivi riviltä, että "Alice meni kylpyhuoneeseen ja pakotti itsensä kylmään kylpyyn"(Doris Lessing: Hyvä terroristi, Otava, 1987) ja sitten, myöhemmin, ehkä nukahdan syviin levollisiin uniin, joista en herää hätkähtäen, että tapahtuiko tämä todella.