tiistaina, tammikuuta 29, 2008

Että näitä pimeitä aamuja

Että näitä pimeitä aamuja. Kun sulkee silmät, seinissä on säkenöivän keltainen tapetti, niin kirkas että silmiin sattuu, ne tarvitsee vain avata ja huone on pimeä taas, toisella laidalla vain Herra Rattuksen kiiluvat silmät. Se on yöeläin, se näkee pimeässä paremmin, vaikka se ei itse näy, silmät vain.

Ja todellako kello on niin paljon että on sytytettävä keittokomeron valo ja eteisen valo ja kylpyhuoneen? Miten sukat ovat hukassa aina aamuisin ja avaimet, miten tavarat lipeävät otteesta, kahvinporot narskuvat paljaiden jalkojen alla.

Runous sanoo kaiken niin paljon paremmin: "Olen huijannut vain hiukan./ Joinakin päivinä voimia ei ole,/ ei sitä kukaan usko,/ on vain napitettava takki// ja mentävä ihmisten eteen,/ näytettävä niille,/ voit tehdä mitä ikinä tahdot,/ ja kaiken ne tahtovat,// vähän ylimääräistä,/ tuntematta häpeää,/ tuoksua kukalta." (Sanna Karlström: Päivänvalossa, Otava, 2007)

3 kommenttia:

sivuaskel kirjoitti...

Kevät on pian ovesi takana!

Anonyymi kirjoitti...

Älähän nyt, kyllä sinäkin sanot asioita kadehdittavan kauniisti:)

silumiini kirjoitti...

Sivuaskel: Toivotaan! =)

Tuima: Kiitos! Joskus vain ei ole oikeita sanoja, osuvimmat saattavat löytyä joltakulta toiselta... =)

 
Statistics