perjantaina, marraskuuta 30, 2007

Kireys ei hellitä, vaikka on vapaapäivä

Kireys ei hellitä, vaikka on vapaapäivä, nukun pitkiä unia. Unessa katson televisiota vain, jotakin hullua ohjelmaa. Yritän käyttää päivän hyödyllisesti silti, kirjoittaa, vaikka ajattelu on sameaa, eikä sitä kirkasta edes pakkanen, ei kahvi eikä vähäisen lumen valo. On tartuttava ensimmäiseen lauseeseen joka mieleen juolahtaa, kirjoitettava se ylös, lähdettävä siitä. Sillä jos hylkää sen, hylkää seuraavankin, eikä sitten tule enää lauseita ollenkaan. Herra Rattus katselee kun istun papereideni ja avattujen kirjojen keskellä, niitä on lattialla ja sängyllä ja mandariinkuoria ja sanoja ja sanoja, merkityksettömiä, irrallisia, vailla suuntaa. Herra Rattus hymähtää, kääntää kylkeään ja nukkuu taas.

2 kommenttia:

Katja Kaukonen kirjoitti...

Tämä on taas niin tuttua. Jatkuvaa taistelua itsen kanssa. Joskus sanat ovat niin jäässä, silti niitä lähtee vuolemaan. Se jokin sisäinen ääni ei vain anna periksi. Ja todellakin, kun juuri sellaisena päivänä voi alkaakin luistaa ja kun joskus on vain pakko.

Minulle olisi parasta kirjoitusaikaa yö. Niin on aina ollut. Elämäntilanne ei vain anna periksi kukkumista. Ja silti keho ei anna nukkua kunnolla, odottaa että nousisin sittenkin, on virittäytynyt. Siinä makaa sanoilla lastattu ruhoni ja pakottautuu uneen. Unista havahdun tärkeä sana mielessäni. Eräänä aamuna se oli Freydman. (Niin, en tajua minäkään. Juu, olen googlannut tuloksetta.) Tänä aamuna taasen en muistanut, mikä viimeöinen oli, vaikka kehitin siinä havahtuessani pikaisen muistisäännönkin. Älyttömiä. Miksen pidä muistikirjaa sängyn vieressä - tai nauhuria? Tiedän itsekin, näin on parempi. Voin kuvitella nerouksia. ;)

Ja voi sitä Herra Rattusta. Varsinainen viilipytty (sellaista tarvitaan, vaikka moinen voi toki ärsyttääkin).

Sanailun iloja kaikesta huolimatta!

P.S. Luin aluksi tekstistäsi väärin: "-- ajattelu on saamea --" ;)

silumiini kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Katja! On aina hirveän mielenkiintoista kuulla millä tavoin muut kirjoittavat ja mistä ne ideat loppujen lopuksi tulevat!

Vau, hedelmällisiä unia! Freydmanhan on ilmiselvä henkilöhahmon nimi! =) Tulee mieleen sellainen hintelä, risupartainen mies... =)

Ja tosiaan, ei tämä yhteiselo kyllä toimisi jos kämppiksenä olisi yhtään tempperamenttisempi tapaus... ;-)

 
Statistics