Korvissa ei soi mikään muu kuin yltyneen sateen ääni

Kun palaan yöllä kotiin, katsomasta Deerhoofia ja Cosmobileä, asvaltti on sateesta märkä, katu on hiljainen ja ikkunat pimeinä. Ennen kuin pääsee nukkumaan, on raivattava vaate- ja kirjakasat sängyn päältä, siirrettävä ne lattialle ja tuolille, luettava vielä yksi luku kirjasta. Aamulla herään myöhään, korvissa ei soi mikään muu kuin yltyneen sateen ääni, tällä kertaa onneksi tajusin varustautua korvatulpin, musiikki oli hyvää, mutta keikkapaikka ahdas ja matalakattoinen, klaustrofobiselta tunteelta oli vaikea välttyä.

Tänään huolestun asioista, joista huolestun aina silloin kun muuta huolestumista ei ole, tuuletusparvekkeen ovesta, ikkunoiden repsottavista tiivisteistä ja rahasta, tili on huvennut olemattomiin, mutta ehkä sitä jollakin lailla selviää kuun loppuun asti, ainakin matka Azoreille on nyt maksettu. Äh, pitäisi lähteä töihin.