Puolenyön aikaan kaupunki näkyy sumun läpi, mutta se on todellista sumua, ulkopuolella, ei silmissä, ei minussa. Mainosvalot loistavat kirkkaina, odotan bussia. Miksi nykyään aina baarissa, kesken keskustelun ja hyvän seuran ajattelee vain sitä että olisi mieluummin kotona, omassa sängyssä. Kääntelemässä jonkin hyvän kirjan sivuja, tai mitä vain, keittämässä teetä, Herra Rattuksen puhellessa taustalla. Ja siinä Elielinaukiolla, sumussa, kirkas selväpäisyyden hetki, tyytyväisyys siitä, että sumu on vain ulkopuolella, ei minussa, niin kuin muilla bussinodottajilla.
Ajattelen viereisessä pöydässä istunutta vanhaa tuttavaani, joka vaihtoi savukkeen polttamisen lomassa suudelmia jo ties kuinka monennennen tyttöystävänsä kanssa. Tyttö on kaunis ja nuori ja niin valoisa hän on, että se loistaa silmistä asti ja kaikkialle. Voiko ihminen todella rakastua niin monta kertaa? Kuinka monta sellaista tunnetta ihmismieli kestää? Minä en usko että voisin, en niin monta kertaa, ei sellaiseen olisi tarpeeksi vahva. Vai tuntevatko ihmiset vain niin eri tavalla. Jos kaikki rakastetut vain sulautuvat yhdeksi jatkumoksi, yhdeksi kehoksi, sinä humalan hetkenä ja se ketä suutelee, onkin yhtäaikaa he kaikki ja kaikki se tunne. Siinä savukkeiden välissä. Ja onko sillä sitten niin suurta merkitystä, lopultakaan?
Ajattelen viereisessä pöydässä istunutta vanhaa tuttavaani, joka vaihtoi savukkeen polttamisen lomassa suudelmia jo ties kuinka monennennen tyttöystävänsä kanssa. Tyttö on kaunis ja nuori ja niin valoisa hän on, että se loistaa silmistä asti ja kaikkialle. Voiko ihminen todella rakastua niin monta kertaa? Kuinka monta sellaista tunnetta ihmismieli kestää? Minä en usko että voisin, en niin monta kertaa, ei sellaiseen olisi tarpeeksi vahva. Vai tuntevatko ihmiset vain niin eri tavalla. Jos kaikki rakastetut vain sulautuvat yhdeksi jatkumoksi, yhdeksi kehoksi, sinä humalan hetkenä ja se ketä suutelee, onkin yhtäaikaa he kaikki ja kaikki se tunne. Siinä savukkeiden välissä. Ja onko sillä sitten niin suurta merkitystä, lopultakaan?
Statistics
4 kommenttia:
Luulen että ihmiset kokevat rakkauden eri tavoin. Joillekin se on ainutlaatuinen tunne, jonka voi kokea harvoin. Toiset tuhlaavat rakkautta, mutta en tiedä onko heidän tunteensa väljähtyneempää. Ja toisaalta, onko jokainen suudelma rakkautta?
Hyvän tekstin sait jälleen aikaiseksi, pidän tyylistäsi erittäin paljon. Sumutonta sunnuntaita!
Olet varmasti oikeassa, Tuima. Itse taidan kuulua niihin hidastempoisiin, jotka kokevat sellaista harvoin ja silloin kun kokevat, se jättää jotenkin pysyvämmät jäljet, muuttaa ihmisenä jotenkin. Mutta ihmiset vain ovat erilaisia ja hyvä niin.
Kiitos. =) Ja sumutonta, todellakin, aurinko paistaa. =)
Näitä sinun tekstejäsi on tosiaan mukava lukea! Tulee aina tunne että saat ilmaistua juuri sen minkä haluatkin. Kiitos!
Hienoa jos onnistun välittämään, kiteyttämään teksteissäni jotakin. Ihmisten välinen kommunikaatio ei aina ole yksinkertaista, ymmärretyksi tuleminen, mutta onneksi on olemassa kirjoittaminen, kirjoitustaito on hieno keksintö. =)
Lähetä kommentti