tiistaina, heinäkuuta 11, 2006

Selenicereusten seurassa

Yön prinssistä versoaa hennonvihreä, voimakas oksan alku - vihdoinkin. Luulin jo istuttaneeni pistokkaat väärin päin, kun kuukausia kului eikä mitään tapahtunut.

Yön kuningattaren sidon suurempaan säleikköön ja yllätyn sen kasvusta. Sormenvahvuinen köyntelevä varsi on jo kovin piikikäs. Kasvi on omalla kaktusmaisella tavallaan todella kaunis päästessään täyteen pituuteensa. Kuuntelen Björkiä ja Emma Salokoskea, leikkaan turhat ilmajuuret, kastelen loputkin kaktukset ja testaan eräältä ystävältä saamaani vanhaa silitysrautaa. Odottelen sateita.

Ei kommentteja:

 
Statistics