Edessäni pöydällä on korkea pino runokirjoja. Rikkinäisiä selkämyksiä, tahraisia sivuja. Yksi on puhkiluettu, toista ei ole kukaan koskaan lainannut. Takaisin hyllyyn. Poistoon. Varastoon. Eksyn lyhyistä säkeistä rakentuviin toisiin todellisuuksiin. Ajan kulku unohtuu, työhuone, ovien kolahdukset, viereisen rakennustyömaan äänet.
Poistokirjan välistä putoava paperilappunen hätkähdyttää: "kuolema (sairaalapastori)". Todennäköisesti paperinpalalle kirjoitetut sanat ovat tuntemattoman lukijan muistiinpanoja, liittyvät jollakin tavalla runon tulkintaan. Silti on vaikea välttää puistatusta, epämiellyttävää tuntemusta lappusesta huonona enteenä. Yritän etsiä aukeamaa, jonka välissä lappu on ollut, runoa, johon se viittaa, mutta en löydä.
Poistokirjan välistä putoava paperilappunen hätkähdyttää: "kuolema (sairaalapastori)". Todennäköisesti paperinpalalle kirjoitetut sanat ovat tuntemattoman lukijan muistiinpanoja, liittyvät jollakin tavalla runon tulkintaan. Silti on vaikea välttää puistatusta, epämiellyttävää tuntemusta lappusesta huonona enteenä. Yritän etsiä aukeamaa, jonka välissä lappu on ollut, runoa, johon se viittaa, mutta en löydä.
Statistics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti