Oikeastaan olen toisella puolella maapalloa juuri nyt

Herra Rattus on iloinen että vietän vapaapäiväni kotona, vaikka ei minusta ole sille edes seuraa, oikeastaan olen toisella puolella maapalloa juuri nyt, mutta ei se näemmä haittaa, sille riittää että olen läsnä, keitän kahvia yhä uudelleen, itselleni ja sille myös, juon sitä pitkin päivää, enkä edes huomaa miten paljon, samalla kun luen sanomalehteä, selaan kirjoja, kirjoitan, kunnes liiasta kofeiinista tulee huono olo ja on pakko lopettaa. On kirkas päivä, sisällä näkee hyvin lukea ilman valoja, tuntuu keväältä jo kun aurinko paistaa. Keskipäivällä talo on hiljainen, ei rappusia nousevia askelia, ei lasten kiljahteluja, ei musiikkia. Vain omat ajatukset ja Herra Rattuksen syvä hengitys.

Googlaan todellisia henkilöitä, heistä tulee fiktiivisiä, kunhan vain ensin ajattelen tarpeeksi, samastun ja kuulen kaikki ne ajatukset, joita luulen heidän ajatelleen, tunnen sen, mitä luulen heidän tunteneen. Ja näen, mitä he näkevät: kevätpäivän ja puiden varjot tai yön ja tähdet tai rikkinäisen tuolinjalan, tahran keittiön pöytäliinassa. Mutta sitä ennen on fragmentteja vain, irrallisia ajatuksenpätkiä, mustia hengettömiä kirjaimia tietokoneen kirkkaalla näytöllä, kylmennyt kahvi kupin pohjalla ja Herra Rattuksen kynsien rummutus puista ikkunalautaa vasten.