sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Kireys

Jänikset juoksevat ikkunan alta, kirjoitan tekstiviestiin, ja niin ne todella juoksevat, iltalenkit hämärtyvät, kohta on aika vaihtaa uimahallin keinovaloihin, kloorin tuoksuun. "Miten olet noin kireä?" kysyy ystävä, kun istumme Senaatintorilla Suurkirkon rappusilla, turistien ja lokkien keskellä, jäätelöt käsissämme (ja minulla myös paperinen kahvimuki), hätkähdän, näkyykö se noin selvästi, olen kyllä kireä, viime aikoina ollut koko ajan. Kun tuntuu että aika ei riitä mihinkään, ei yhtä aikaa työlle ja kirjoittamiselle ja liikkumiselle ja lukemiselle ja ystäville, ei millään kaikille yhtä aikaa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka tuttua ja minä en sentään kirjoita kuin blogia...

HeidiR kirjoitti...

Niin, voiko elää ja kirjoittaa yhtä aikaa?

Ehkä pitää ensin elää ja sitten kirjoittaa, jotta voisi elää.

Nyt minulla on hyvät rytmit päällä.

Toivottavasti sinäkin löydät ne pian! :)

silumiini kirjoitti...

Tuima: Niinpä. Ehkä se sama pätee ihan kaikkeen ns. omaan tekemiseen tai omaan aikaan...

HeidiR: Pitäisi voida, tai ainakin pitäisi löytää joku tasapaino...

Mutta hienoa jos sinä olet löytänyt, toivon että minäkin tosiaan...=)

 
Statistics