Matkalla uimahallille näen mustarastaan. Se istuu alastoman pensaan oksilla, sulat pörhöllään, sitäkin palelee. Eikä se edes lähde lentoon kun menen liian lähelle, pysähdyn ja ihailen sen appelsiininväristä nokkaa.
Uinnista raukeana ja hiukset märkinä astun metroon, en viitsi riisua talvitakin huppua päästäni yhden pysäkin väliksi, ajattelen muuta, nousen hyvissä ajoin, horjahtelen tangossa, vältän katselemasta peilikuvaani lasiovissa, odotan että kuva halkeaa kahdeksi, ovet avautuvat. Mutta eivät ne avaudu, odotan vielä ja sitten, äkillisessä oikosulussa ryntäilen hätääntyneenä toisille oville, ihmettelen missä on vika, ja liian myöhään tajuan: pitää painaa nappia. Metro on liikkeellä taas, istun hölmönä penkille, kaikki tuijottavat, olen onnellinen siitä etten riisunut huppua, vetäydyn syvemmälle takkini sisään, olen anonyymi, kasvoillani on hupun heittämä varjo (kuin sarjakuvissa), eikä minua enää muisteta kun metron ovet viimein sulkeutuvat takanani taas kokonaiseksi kuvaksi, jonkun toisen kuvaksi.
Uinnista raukeana ja hiukset märkinä astun metroon, en viitsi riisua talvitakin huppua päästäni yhden pysäkin väliksi, ajattelen muuta, nousen hyvissä ajoin, horjahtelen tangossa, vältän katselemasta peilikuvaani lasiovissa, odotan että kuva halkeaa kahdeksi, ovet avautuvat. Mutta eivät ne avaudu, odotan vielä ja sitten, äkillisessä oikosulussa ryntäilen hätääntyneenä toisille oville, ihmettelen missä on vika, ja liian myöhään tajuan: pitää painaa nappia. Metro on liikkeellä taas, istun hölmönä penkille, kaikki tuijottavat, olen onnellinen siitä etten riisunut huppua, vetäydyn syvemmälle takkini sisään, olen anonyymi, kasvoillani on hupun heittämä varjo (kuin sarjakuvissa), eikä minua enää muisteta kun metron ovet viimein sulkeutuvat takanani taas kokonaiseksi kuvaksi, jonkun toisen kuvaksi.
Statistics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti