tiistaina, syyskuuta 05, 2006
Omenien tuoksu ja lähdön tuntu
Sade alkaa kesken kävelylenkin. Tuoksuu syksyltä ja puusta pudonneilta omenilta, maalta. Sitten se taukoaa ja jäämme vielä ystäväni talon kohdalle keskustelemaan, kastunein kengin ja hiuksin. Siili juoksee tien yli. Puhuttavaa riittää, kuten aina. On jo pimeää, kun pääsen kotiin. Katselen sekasotkua ympärilläni ja ajattelen, että pian katson asuntoani tyhjänä, tyhjiltä ikkunalaudoilta ulos. Tulevaisuudessa ei ole enää kävelylenkkejä tutun ystävän seurassa, tutun lähiön poikki, tuttujen ruskeakylkisten lehmien ohi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Statistics
2 kommenttia:
syksy on aina jo valmiiksi mennyttä aikaa..
lueskelin blogiasi ja oli pakko hakea hyllystä mellerin ilmalaiva italia jossa syksy ja lähdön tunnelmat ovat myös voimakkaasti mukana.
Se on muuten kyllä totta, lakastumisen, kuolemisen ja haikeuden aikaa ilman noita elämänmullistuksiakin. Enpä ole tainnut lukea koskaan tuota Ilmalaiva Italiaa, pitäisi varmaan kaivaa kirjaston hyllystä.
Lähetä kommentti