Katselen uuden vuoden vastaan ottamista hupun alta, vesisateessa, lätäköitä ja autojen roiskeita väistellen. Pikkupojat poksauttelevat papatteja joka nurkan takaa ja muistan äkkiä miksi en erityisemmin välitä uudenvuodenaatoista. Istun kahvilassa turkulaisystäväni seurassa, mutta en lähde hänen mukaansa bileisiin, olen juhlinut eilen jo, työntänyt avaimen kotioven lukkoon vasta aamupäivän harmaina tunteina, levähdyttänyt vain hetken valvoneita jäseniäni ja lähtenyt sitten taas. Tänään pysyttelen kotona television äärellä, täkkien alla ja poden liiallisen juhlinnan jälkikaikuja, ajattelen: en lähde enää koskaan minnekään, ei ikinä enää juhlimisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Minun turkulaisystäväni lähtivät juuri keikalle, kun itse jäin kotiin. Juhlin juhlani minäkin jo eilen ja fiilkset ovat aika lailla samankaltaiset kuin sinulla.
Kiitos, tuli heti vähän parempi olo kun tiedän etten en ole ainoa...=)
Toivottavasti ensi vuonna juhliminen kuitenkin taas maittaa :)
Hyvää uutta vuotta!
Sitä samaa! Hmmm... Täytynee ajatella asiaa sitten vasta ensi vuonna uudelleen..:)
Hei
Minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä uuden vuoden juhlintaa. Pahoja noitia pitänee pelotella kodin ympäriltä paukkeella, mutta noin niin kuin ylipäätään. (Ehkä muutenkin tällaiset yleiset juhlat ovat liikaa toisaalta saneltuja, ehkä kaipaan aina vain enemmän omaehtoista, minusta lähtevää, itse keksimääni, silloin kun itseä huvittaa, kun jo aamulla herää juhlaoloon.)
Koti on hyvä paikka julistaa itsekseen, tehdä rauhassa hiukan tiliä vanhan vuoden kanssa ja sitten suunnata kohti valoa ja kevättä. (Minusta vuosi vaihtuu oikeasti vasta, kun vihreä alkaa pukata maasta tahi elokuussa, sitten kun koulut alkavat. Ehkä nyt on hiukan sekavaa kaikki, kun vihreää on pukannut jo kauan.)
Valoisaa uutta vuotta!
*K*
Kiitos ja sitä samaa sinulle!:-) Se on kyllä totta että tällaisina yleisinä juhlapäivinä ihmisillä on paineita juhlimiseen, itsekin olen enemmän sen itsestälähtöisen juhlaolon kannalla, että voi juhlia silloin kun itsestä tuntuu, eikä silloin kun on pakko. Eivätkä uusivuosi tai joulu tosiaan vain tunnu samoilta ilman pakkasta, kun ruoho viheriöi. Jotenkin enemmän syksyfiilis.
Ja sekin on totta että todellinen vuoden vaihtuminen on helpompi mieltää lukuvuoden vaihtumiseen, koulu- ja opiskeluaikoina omaksuttu tapa hahmottaa aikaa on juurtunut hyvin syvään.
Lähetä kommentti