torstaina, lokakuuta 09, 2008

Baudelairesta

En tiedä olenko siteerannut täällä aikaisemmin Charles Baudelairen runoa "Ohi kulkeneelle naiselle", mutta siteeraan uudelleen, sillä se taitaa olla niitä runoja, joihin aina joskus palaa, varsinkin näin syksyisin, tällaisina päivinä, jolloin on vähän haikealla mielellä ja ajattelee kaikkia niitä ihmisiä, joiden elämät hetkellisesti virtaavat oman elämän lävitse ja katoavat sitten.

"OHI KULKENEELLE NAISELLE

Katu huumaten ympäröi minut melullaan,
kun pitkä ja hoikka surupukuinen nainen
ohi kulki - käden heiluva liike, komeilevainen,
hameen helmoja piteli hänen kulkiessaan -

notkeana ja ylväänä, veistäjän muovaamin säärin.
Minä mielettömänä hänen silmistänsä join
lumoavaa hellyyttä, tappavaa iloa koin,
rajuilmaa tiesivät hänen silmänsä kalvain äärin.

Löi salama... pimeni yö! - Pakeneva ihanuus,
sinun katseestasi uudelleen synnyin, joskaan
en sinua nähne kunnes aukeaa ikuisuus!
Muualla, kaukana! Myöhäistä! Ehkä ei koskaan!
En tiedä, mihin riennät, et, mihin lähtenen;
ah, sinua olisin rakastanut sinä tiesit sen!"

(Pahan kukkia, Otava, 1962; suom. Yrjö Kaijärvi)

Nuorempana en erityisemmin pitänyt Charles Baudelairesta (paitsi tästä yhdestä runosta!), en oikein päässyt sisään vanhahtavaan, melodramaattiseen kieleen ja tunnelmaan, naiskuvaan, joka on vähintäänkin mustavalkoinen ja kauneuskäsitykseen, joka sekin on yhtä vastakkainasettelua: kauneus on puhdasta ja oikeaa, rumuus on yhtä kuin rappio ja pahuus. Mutta nyt olen taas lukenut uudelleen Pahan kukkia ja Pariisin ikävää ja alan nähdä kaiken uudella tavalla, sillä runoilija kirjoittaa kuitenkin aina sidoksissa tiettyyn aikaan ja sen käsityksiin, Pahan kukissa näkyy selvästi pariisilainen luokkayhteiskunta, runojen puhuja kuljeskelee syrjäkujilla, joilla näyttäytyy koko köyhien elämän kurjuus, lika, prostituutio ja rappio ja pääkaduilla, joilla ylhäisnaiset käyskelevät kauniina ja turmeltumattomina kaukaisen ihailun kohteina. Näin mustavalkoisessa maailmassa elävän runoilijan on kyllä vaikea kirjoittaa putoamatta nykyaikaisen lukijan näkökulmasta stereotypian ansoihin. Mutta siitä huolimatta Baudelaire onnistuu runoissaan usein mestarillisesti vangitsemaan jotakin syvää ja inhimillistä, ajatonta.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sä käytät kyllä kieltä niin hienosti. Kiva lukea hyvää ja sujuvaa tekstiä, joka tuntuu aina tavoittavan jotakin olennaista kirjojen sisällöstä. Rakkaus kirjallisuuteen näkyy :).

- Taina (joka on jäänyt harrastamaan pilkunviilausta gradun oikoluvussa)

Ripsa kirjoitti...

Tulin juuri katsomasta ties kuinka monennen kerran Truffaut'n Jules & Jim-leffaa.

Se on suurenmoinen, todella upeimpia leffoja mitä on tehty. Olin unohtanut pitkät ja polveilevat keskustelut alkupuolella leffaa, jossa Jules ja Jim puhuvat mm. Baudelairesta.

Eikä se ollut pelkästään jutustelua, vaan kuumaa väittelyä vähän väliä.

Picasson sinisen kauden yksi työkin välähti.

Anonyymi kirjoitti...

baudelairessa tuo on parasta: sen voi lukea uudestaan ja toisin(kin).

samaa ajattelen itse tuosta naiskuvasta ja mustavalkoisuudesta siinä.

mutta

aikoinaan eräs 12-vuotias poika, nyt jo aikuiseksi kasvanut, lähestyi minua (työssäni) baudelairen pahan kukat kädessään ja haastoi keskusteluun. sitä keskustelua jatkui useita vuosia.

hän koki elämässä, koulussa pahuutta, koska oli kiusattu ja vain sen takia, että luki sekä ajatteli paljon. hän ryhtyi pohtimaan pahuutta tämän kirjan kautta, eikä ollut ihan huono valinta.

kirjan kirjoittamisen hetki on pariisilainen luokkayhteiskunta, mutta ehkä se ajasta huolimatta aina löytää lukijansa?

Anonyymi kirjoitti...

koe

silumiini kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne, pahoittelen hiljaisuuttani, elämä vaan on tällä hetkellä hektistä toisaalla...

Anonyymi kirjoitti...

Älähän nyt kovasti anna tän käydä itsetunnolles, mut sun tekstis on hirveetä melodramaattista sontaa.

Toki voi lainata katkelmia tai runoja sieltä sun täältä, mut käyttää niitä omien epämääräisten tunteiden välittäjänä tällaisessa foorumissa on surkuhupaisaa. Pohdi elämää miten haluat, mut jos sitä tahtoo julkilausua niin hiukan omaperäisyyttä kiitos.

 
Statistics