Selenicereukset voivat huonosti, en ymmärrä mitä teen väärin, kastelen samalla lailla kuin ennenkin, onko se veto tai patterin läheisyys? Tekee pahaa katsoa ruskistuneita oksia. Tiukkaan Herra Rattukselta nakerteleeko se niitä salaa ja samalla hetkellä kun päästän lauseen suustani, tajuan olevani kohtuuton. Herra Rattus loukkaantuu eikä puhu minulle enää mitään, se pysyttelee niin kaukana kuin pienessä yksiössä vain voi pysyä. Ei huoli teetä, ei mitään. No samapa tuo, sanottu mikä sanottu, pää on pimeydestä raskas, kaktusten takia on paha mieli, menen nukkumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Statistics
5 kommenttia:
Että sielläkin! Minulla lötsähtivät kasaan kertarysäyksellä melkein kaikki huonekasvit. Osasta löytyi ötökkää, myrkytin ja elvytin, pesin kylpyammeessa mäntysuopavedessä kuin lapsia ja ties mitä. Mutta että niin elinvoimainen kaktuksenikin, joka oli ihan toisesa tilassa. Kehitti mustaa varsiinsa ja kaatui niistä kohdista. Harmitti. Esikoinen osti sen tuliaiseksi kaverinsa kanssa ensimmäiseltä kauppareissultaan ilman aikuisia. Höh.
Unessa sentään näin, että teeruusu oli kodin sivupihalla unohdettuna alkanut kasvattaa tanakkaa vihreää ja ison kukankin. Onneksi edes alitajunnassa kukoistaa. ;)
Herra Rattus parka. Ei ole helppoa hänelläkään. ;)
Kohentuvia oloja kasveille ja yhteiselon harmoniaa sinne.
Voi ei! Onkohan se tämä pimeä sitten vai mikä... Harmittaa vaan kun nuo kaktukset on pistokkaasta asti kasvatettu itse, ei niitä voi oikein korvata millään, se kesti vuosia saada ne tuonkin kokoiseksi.
Mutta lohdullista tietää etten ole ainoa jolla on tällaisia vastoinkäymisiä!
Parempaa viherpeukaloa sinnekin ja valoisuutta tähän pimeään ja loskaan! =)
Moi!
Kiitos kommentistasi. Margaret Pennyn päiväkirja nimeltä This Distant and Unsurveyed Country. a Womans Winter at Baffin Island löytyy Turun yliopiston kirjastosta (olen itse sen sinne tilannut!). Sen on toimittanut W. Gillies Ross. Suosittelen :-)
Kiitos tiedosta, Hehku! =)
erittain mielenkiintoinen, kiitos
Lähetä kommentti