Koiran kanssa

Koiramainen varjo seuraa jokaista liikettäni, se on aina selkäni takana kun käännyn, sijaitsin missä kohdassa asuntoa hyvänsä, vaikka vielä äskettäin se oli syvässä unessa nojatuolissa. Nopea, äänetön eläin. Kun luen kirjaa, unohdan syödä ja vatsani kurisee, koira on salamana sohvalla vieressäni, painaa päänsä vatsaani vasten ja kuuntelee. Pitäisi ajatella: älykäs eläin. Mutta silti jatkuvan valvonnan alaisena tunnen oloni hivenen epämukavaksi.

(Saanut valmiiksi yhden kaksiosaisen runon, viikon kypsyttelyn jälkeen. Aloittanut Zadie Smithin uusinta romaania Kauneudesta.)