torstaina, elokuuta 31, 2006

Läpikuultava olio ja huono kasvatus

"Toisin kuin monet poikamiehet, leskimiehet ja eronneet, joita olen myöhemmin tavannut, isä ei koskaan vajonnut niin alas että olisi ilman naisia asuvien miesten tapaan alkanut tyhjentää taskunsa kasoiksi pöydälle tai piirongille tai pitää vaatteitaan tuolin selkämyksillä."
- Elizabeth Kostova, Historiantutkija -

Enpä ole koskaan ennen ajatellutkaan asiaa aivan tuolta kantilta, itse olen nimittäin tainnut aina tehdä juuri noin. Tyhjennän usein farkkujeni, takkini ja olkalaukkuni taskut kuiteista, kolikoista, nenäliinoista ja sen sellaisesta laskeakseni ne ensimmäiselle eteeni sattuvalle pinnalle: kirjahyllyyn, sohvalle tai pöydälle. Ei siis toivoakaan mistään sisustussilmällä asetelluista koriste-esineistä ihastuttavilla pienillä pöydillä, minun kodissani ne pysyisivät ikuisen kuittisateen peitossa. Vaatteetkaan eivät yleensä ehdi edes pyykkitelineeltä kaappiin asti, kun ne on taas sullottava pyykkikoneeseen, lojuttuaan ensin viikon päivät käytettyinä tuoleilla, sängyllä tai lattialla.

Tänä aamuna läpikuultava, siiraa muistuttava olio kulkee tutkiskellen lavuaarin reunaa pitkin. En tiedä mikä se on tai mistä se on tullut. Oletettavasti viemäristä. Otus saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Tällaisesta on tultava loppu. Miten oppisin olemaan järjestelmällisempi, käytännöllisempi ja siistimpi? Aika ajoin yritän ja pystynkin vähän aikaa, kunnes taas lipsahdan entiseen. En todellakaan pidä likaisuudesta tai sekasotkusta. Vanhempieni luona käydessäni ärsyynnyn helposti pölymakkaroista sohvan alla, hometta kasvavista asioista ja vanhoista maitopurkeista jääkaapissa (joita löytyy myös omasta jääkaapistani) kuivuneista omenanraadoista, joita löytyy vierashuoneen nurkista ja joista koira kokee löytämisen riemua kantaessaan niitä sänkyyni. Tai sohvilla ja lattioilla lojuvista pyyhkeistä, villapaidoista ja kalsareista, joita koira ravistelee ja kiskoo perässään ympäri asuntoa. Jospa vika onkin siis geeneissä tai kasvatuksessa? Vai onko kyse vain yksinkertaisesti siitä tosiasiasta, että omat sotkut häiritsevät vähemmän kuin vieraat.

2 kommenttia:

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Omat sotkut häiritsevät ehdottomasti vähemmän kuin vieraat. Kun kokeilin parisuhteilua saman katon alla, niin kummasti silloin asuntokin pysyi siistimpänä: niin paljon motkotti toiselle, ettei sitä itse kehdannut elää siivottomasti.

Mutta yksin asuessa... Huoh. Vaatteet ovat läjinä ja villakoirat villiintyvät.

Taskujen tyhjentämistarpeen olen ratkaisut niin, että kämpässä on pari kulhoa, joita käytän tähän tarkoitukseen. Niistä sitten etsin myös kaikkea pikkutavaraa (hiuspinnejä, korvakoruja, tarpeellisia kuitteja yms.)

Noissa kylppärissä olevissa pieneliöissä on se ongelma, että todennäköisesti niitä on koko kerrostalossa (oletan, että asut kerrostalossa), joten se ei paljon auta, jos niitä yrittää hävittää vain omasta kämpästään. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen sivuilla on kuvia ja hävitysohjeita eri eliötä varten (http://www.hel2.fi/ymk/ymk/yvy/Asunto/Tuholaiset/muitatuholaisia.htm)

silumiini kirjoitti...

Hmmm, täytyypä kokeilla tuota kulhojuttua, voisi toimiakin. =)
Se voi kyllä olla, olen joskus koettanut myrkyttää, pysyvät hetken poissa ja ilmestyvät taas takaisin. Vanhan kerrostalon ongelmia varmaan, eikä ehkä johdu niinkään siivoamisesta tai siivoamattomuudesta...

 
Statistics