Silloin tällöin törmään kirjaston runohyllyissä minulle ennestään tuntemattomiin, kiinnostaviin nimiin. Kuten Matti Piriseen, joka julkaisi Wsoy:ltä vain kaksi kokoelmaa miltei neljäkymmentä vuotta sitten. Lueskelen teoksia, joita kukaan ei ole aikoihin lainannut, jotka ovat jääneet hyllyyn ikään kuin vahingossa. Ihmettelen, miksi kyseinen runoilija ei ole kirjoittanut enempää, miksi nimi on minulle niin vieras. Syyn jäljitän Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjailijatietokannasta, Pirinen on kuollut vain 29-vuotiaana vuonna 1971. Pirisen toinen kokoelma, Tuulen muotoinen, on ilmestynyt postuumisti seuraavana vuonna. Runoilijan kuolinsyy ei verkkolähteistä selviä.
Myöhemmin pelastan Tuulen muotoisen kirjaston poistomyynnistä. Vihreät, kovat kannet tuntuvat sormissa hivenen tahmeilta, ilmeisesti kontaktimuovin liima tihkuu vanhuuttaan läpi. Muuten kirja on hyvässä kunnossa. Jotenkin vain tuntuisi ikävältä jättää teosta myyntihyllyyn, kenen tahansa satunnaisen silmäilijän poimittavaksi ja riepoteltavaksi. Annan opukselle hyvän kodin omasta kirjahyllystäni, ihan Eeva-Liisa Mannerin läheltä. "Voi olla että minulle on tilaa/ enää arktisilla alueilla,/ ehkä minä olen ylimääräinen olento/ niinkuin tähän maailmaan/ olisi syntynyt/ yksi henki liikaa." (Pirisen runosta "Minun kesäni on ollut")
Myöhemmin pelastan Tuulen muotoisen kirjaston poistomyynnistä. Vihreät, kovat kannet tuntuvat sormissa hivenen tahmeilta, ilmeisesti kontaktimuovin liima tihkuu vanhuuttaan läpi. Muuten kirja on hyvässä kunnossa. Jotenkin vain tuntuisi ikävältä jättää teosta myyntihyllyyn, kenen tahansa satunnaisen silmäilijän poimittavaksi ja riepoteltavaksi. Annan opukselle hyvän kodin omasta kirjahyllystäni, ihan Eeva-Liisa Mannerin läheltä. "Voi olla että minulle on tilaa/ enää arktisilla alueilla,/ ehkä minä olen ylimääräinen olento/ niinkuin tähän maailmaan/ olisi syntynyt/ yksi henki liikaa." (Pirisen runosta "Minun kesäni on ollut")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti