Lehtipuista sataa vihreää mahlaa, huomasin sen viime viikolla ystäväni syntymäpäiväpiknikillä, kun valkoinen paitani oli täynnä homeennäköisiä pisteitä. Tänään olen viisaampi, laitan sinisen paidan ja selviän täplittä puiden varjosta, jäätelötapaamisesta toisen ystäväni kanssa. Minttujäätelöä ja ohi kulkevia läähättäviä koiria, samea joki ajelehtii yhä uomassaan, mutta nyt viileän tuulen työntämänä. Helle alkaa laantua, toivottavasti. Hyvän viikon jälkimainingeissa ylistämme humaania kirjastoideologiaa (= kaikkia on palveltava yhteiskunnalliseen asemaan jne katsomatta, kaikilla on oikeus tietoon) ja kirjastonhoitajan ihannetta yleisnerona humanistina. Jälkimmäiseen on vielä tosin matkaa, mutta onhan tärkeää että elämässä on päämääriä. (Hyvän tuulen ja jäätelön vaikutuksesta palkka-asiat, työpaikkatilanne ja niihin vaadittava erityisen hyvä ruotsinkielentaito jäivät tällä kertaa vähän vähemmälle purnaukselle).
Perjantaina kävin myös katsomassa rästiin jääneen elokuvan, Innocencen. Monien kehuista huolimatta elokuva ei onnistunut vakuuttamaan. Esteettisesti hieno elämys, kaunis elokuva, loistavia lapsinäyttelijöitä ja hyvin luotuja jännitteitä, mutta idea jäi silti hämäräksi, jotain jäi kokonaisuudesta uupumaan. Symboliikka tuntui vähän liiankin ilmeiseltä ja mustavalkoiselta, mikä oli hivenen pettymys, tai sitten minulta vaan meni jotakin ohi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti