Aurinko ja helle ja huono olo yhtä aikaa. Liian pitkäksi venähtänyt ilta. Toisten nukkuessa kuuntelen aamuisen kaupungin ääniä, tuulta vaahterapuussa.
Lapsena aamut, muiden vielä nukkuessa, olivat monilapsisessa perheessä parhaita hetkiä. Kerrankin hiljaisuus ja oma rauha. Toisten unet tuntuivat liikkuvan hiljakseen huoneesta toiseen, hengityksien rytmissä, lähellä, mutta silti ulottumattomissa. Aikuisena sellainen osattomuus, nukkuvien katseleminen ei tunnu enää lainkaan kiehtovalta. Varsinkaan jos sattuu olemaan krapulassa. Ja hyvin väsynyt.
Lapsena aamut, muiden vielä nukkuessa, olivat monilapsisessa perheessä parhaita hetkiä. Kerrankin hiljaisuus ja oma rauha. Toisten unet tuntuivat liikkuvan hiljakseen huoneesta toiseen, hengityksien rytmissä, lähellä, mutta silti ulottumattomissa. Aikuisena sellainen osattomuus, nukkuvien katseleminen ei tunnu enää lainkaan kiehtovalta. Varsinkaan jos sattuu olemaan krapulassa. Ja hyvin väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti