Syntymäpäivä

On viiniä ja ystäviä, matalalta lentävät lokit, pimenevä, tyhjenevä puisto. On hauskaa, on päättömiä puheita, ja sitten unohtuu aika ja myös laukku jonnekin, taksijono ei lopu, vaikka yö loppuu. Aamu on huonovointisia vieraita, keitän kahvia, kaikilla on väsyneet silmät. Aurinko tunkee liikaa sisään, ja joku kärpänen, ohimoissa tykyttää päänsärky. Istun pikkusiskon kanssa elokuvateatterin kahvilassa ja syön suklaakakkua, päänsärky voimistuu Harry Potterin tehosteista, painelen kivennäisvesipullolla otsaa ja ohimoita, se auttaa alussa, sitten vesi lämpenee eikä enää tehoa, istun penkillä lopulta kaksinkerroin mutta särystä huolimatta elokuva on hyvä. Mikä siinä on, että syntymäpäivinä on aina juhlittava ihan yli ja loppuun asti, niin että irtoaa itsestä ja ajasta ja vasta seuraavana päivänä joka lihaksella, joka solulla ja morkkiksen värisellä ajatuksella tietää todella olevansa olemassa.