En jätä iltakävelyä väliin vaikka sataa, vesi ei pääse iholle asti kuitenkaan, vaatteita on niin monta kerrosta, kävellessä tulee hiki. Kotona vaihdan märät vaatteet, keitän chai latte -teetä ja jotenkin tuntuu syksyltä, ehkä se on kanelin tuoksu, kaivan rypistyneitä paperilappuja työfarkkujen taskuista, olen raapustellut niihin säkeentynkiä kesken työpäivää, puheluiden ja puheiden välillä, pyörittelen niitä ja ajattelen, mutta en saa lauseenpätkistä mitään irti nyt. On ajatus, mutta ei muotoa, sitä on vaikea saada paperille. Lueskelen lauantaisia löytöjäni Sofiankadun antikvariaatista, eivätkä ne auta tekstin syntymistä, ikinä en voisi kirjoittaa niin kuin Sirkka Selja, niin hienoa tekstiä: "Käärme tuli Taman luo ja sanoi:/ Syö, Tama, Tiedonpuusta./ Mutta Tama sanoi: Tama ei syö./ Parempi on Taman pysyä tyhmänä, että on jotain Tamaa/ viisaampaa./ Taman viisaus on kuin syvä kaivo./ Vesisuonet pitävät kaivoa yhteydessä Pohjaveden kanssa./ Pohjavesi on kaiken äiti. Ei ole mitään viisaampaa kuin/ Pohjavesi./ Tama tietää kaiken, minkä Pohjavesi tietää." (Sirkka Selja: Taman lauluja, Wsoy, 1945)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tykkäsin tästä. Seljan runolainaus kuin olisit ikkunan avannut.Luulen että piankin löydät lappujesi muistiinmerkinnöille muodon.
Kiitos. Niin toivon, ja kyllähän se jo pitäisi itsekin uskoa, että oman aikansa se vain ottaa, mutta niin se tulee kun se sieltä ennenkin on tullut...=)
Sinulle on myönnetty pinkki nappiplakaatti, jonka voi noutaa ylläolevasta osoitteesta.
Wau, kiitos! Olen otettu tästä tunnustuksesta! =)
mita olin etsimassa, kiitos
Lähetä kommentti