Inhonväristykset kulkevat pitkin selkärankaa, tai ihoa oikeastaan, käyn läpi luokan 600 kirjoja: tuhoeläinten torjuntaa, tarkkoja kuvia erilaisista kuoriaisista, torakoista ja toukista, siitä millaisissa raoissa ja koloissa ne voivat majailla. Ja erityisesti vanhoissa taloissa. Niin keskittynyt olen että puhelimen ääni pelästyttää, enkä löydä kynää ja paperia mistään, hapuilen ja pudottelen tavaroita lattialle. Puhelun jälkeen palaan turkiskuoriaisten toukka-asteeseen ja sitten, odottamatta, tulee mieleen tilanne ja säe, uuden runon itu. Kirja on pakko kantaa työpaikalta kotiin asti, ihan niin kuin inspiraatiomielessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hui hui, aika paha inspiraation lähde!
(sanoo ihminen joka on muuttamassa 1928 rakennettuun taloon..)
Joo, joskus ideat saavat alkunsa yllättävistä asioista...:-)
Ja onnea uudesta kodista! =) Onneksi kirjassa sanotaan myös että usein huomattavin turkiskuoriaisten aiheuttama haitta on niiden pelkkä esiintyminen huoneistossa, siirojakin pidettiin kirjassa melko haitattomina (enpä muuten tiennytkään että ne kuuluvat äyriäisiin eivätkä hyönteisiin!), ja torakkaakin esiintyy ilmeisen harvoin...
No yäk!!!!!!!!
Älä muuta sano...:-D
Lähetä kommentti