Herään valoon ja naapurista kantautuvaan musiikkiin: joku soittaa viulua. Aallot hyökyvät sinisinä edestakaisin tsunamiverhoissa, lasken varpaat omalle ja vieraalle lattialle, ehdin juoda kaksi kuppia kahvia ennen kuin ystävä on oven takana.
Vietämme joutilasta päivää, merenrannalla käy kylmä tuuli, kanadanhanhet näyttävät kaukaa jättiläissorsilta, lokit lentävät matalalta pään ylitse. Juomme kahvia täpötäydessä kahvilassa, äitien, lastenrattaiden, opiskelijoiden ja muiden päiväihmisten keskellä, puhumme luovuudesta ja ajasta, ja yhtäkkiä kummallakin on huono omatunto. Ystäväni menee kotiin piirtämään, minä palaan lukemaan Marguerite Duras'ta: "Pitää kirjoittaa. En pysty. Kukaan ei pysty. On sanottava: en pysty. Ja silloin kirjoittaa." ( Marguerite Duras: Kirjoitan, Like, 2005, suom. Annika Idström)
Vietämme joutilasta päivää, merenrannalla käy kylmä tuuli, kanadanhanhet näyttävät kaukaa jättiläissorsilta, lokit lentävät matalalta pään ylitse. Juomme kahvia täpötäydessä kahvilassa, äitien, lastenrattaiden, opiskelijoiden ja muiden päiväihmisten keskellä, puhumme luovuudesta ja ajasta, ja yhtäkkiä kummallakin on huono omatunto. Ystäväni menee kotiin piirtämään, minä palaan lukemaan Marguerite Duras'ta: "Pitää kirjoittaa. En pysty. Kukaan ei pysty. On sanottava: en pysty. Ja silloin kirjoittaa." ( Marguerite Duras: Kirjoitan, Like, 2005, suom. Annika Idström)
2 kommenttia:
Kiitos lukuvinkistä! Hain päällehyökkivästä flunssasta huolimatta heti kirjastosta ja olen päässyt selailemaankin jo. Oiva opus!
Ja onnea ja pääsiäislepoa uuteen pesäkoloon. :)
Eipä kestä! :) Kiitos ja hyvää pääsiäistä sinnekin!
Lähetä kommentti