Herra Rattus sanoo: Olen istunut tässä koko päivän, katsellut ohikulkevia vanhoja ihmispariskuntia, koirantaluttajia, keväästä likaisia autoja, aurinkoa joka on noussut, lämmittänyt ja laskenut.
Minä sanon: Pellon keskelle on syntynyt järvi, vaikka nyt alan epäillä muistiani, jos se onkin oikea järvi, ollut siinä aina. Urossorsa pelästyy askeleitani, lennähtää pakoon, sen höyhenistä kuuluu kevyt kahahdus niiden osuessa veteen. Näen toistuvasti unia kuolevista eläimistä, jotka kuihtuvat käsiin enkä voi auttaa, unessa tunnen samaa syyllisyyttä kuin lapsena, kun vastasyntyneet marsunpoikaset eivät jaksaneet nousta jaloilleen. Täydellinen turkki ja vaaleanpunaiset varpaat, joissa ei ollut voimaa kantaa. Poikaset kuolivat hitaasti molemmat, eikä kukaan voinut sille mitään. Sama lapsen syyllisyys kuin unessa: kaikki on jotenkin minun syytäni.
Herra Rattus sanoo: Tuntuu haikealta kun pimeys tulee ja katu on tyhjä, voin haistaa rappukäytävien hajut ja sisäpihojen...
Minä sanon: Tuntuu haikealta kun ystävä soittaa Turusta, ajattelen mennyttä aikaa, kohtaamiani ihmisiä, joita en enää tapaa. Ja silti tiedän ettei toisin voisi olla, on hyvä sijaita kartalla juuri tässä juuri nyt.
Minä sanon: Pellon keskelle on syntynyt järvi, vaikka nyt alan epäillä muistiani, jos se onkin oikea järvi, ollut siinä aina. Urossorsa pelästyy askeleitani, lennähtää pakoon, sen höyhenistä kuuluu kevyt kahahdus niiden osuessa veteen. Näen toistuvasti unia kuolevista eläimistä, jotka kuihtuvat käsiin enkä voi auttaa, unessa tunnen samaa syyllisyyttä kuin lapsena, kun vastasyntyneet marsunpoikaset eivät jaksaneet nousta jaloilleen. Täydellinen turkki ja vaaleanpunaiset varpaat, joissa ei ollut voimaa kantaa. Poikaset kuolivat hitaasti molemmat, eikä kukaan voinut sille mitään. Sama lapsen syyllisyys kuin unessa: kaikki on jotenkin minun syytäni.
Herra Rattus sanoo: Tuntuu haikealta kun pimeys tulee ja katu on tyhjä, voin haistaa rappukäytävien hajut ja sisäpihojen...
Minä sanon: Tuntuu haikealta kun ystävä soittaa Turusta, ajattelen mennyttä aikaa, kohtaamiani ihmisiä, joita en enää tapaa. Ja silti tiedän ettei toisin voisi olla, on hyvä sijaita kartalla juuri tässä juuri nyt.
2 kommenttia:
"ajattelen mennyttä aikaa, kohtaamiani ihmisiä, joita en enää tapaa. Ja silti tiedän ettei toisin voisi olla, on hyvä sijaita kartalla juuri tässä juuri nyt." Niin totta. Surullista, kun yhteys moniin ihmisiin häviää ja kuitenkin tietää, että niin elämä menee.
Niinpä... :-(
Lähetä kommentti