Suuri jänis ponkaisee pihan poikki. Se on kuin itse juokseminen jäntevine takajalkoineen, aina valmiina pakoon, aina varuillaan. Mietin miltä tuntuisi pelätä koko ajan, elää liikkeessä ja hetkessä, katsella vauhkoin silmin kaikkialle. Pääsiäisvieras sytyttää savukkeen. Tulipesä hehkuu kevätyössä, oranssit kynttilät palavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eläinten elämää minäkin olen hämmästellyt - sen arkuutta, säpsähtävää olemassaolon lunastamista joka hetki. Silti en tiedä mitä se olisi.
Niinpä. Olen monesti ihmetellyt kevyesti heitettyä kysymysleikkiä: Mikä eläin olisit? Eläimenä oleminen tuo aina mieleen juuri tuon jäniksen pelon ja turvattomuuden, luonnonlain joka ei tunne sääliä heikkoja kohtaan. Ja kuitenkin ajatus eläimen pelosta on vain ihmisen näkökulma, ei voi koskaan tietää millaista on eläimen todellisuus oikeasti...
Lähetä kommentti