Viime aikoina sanat ovat olleet jotenkin kadoksissa, en ole välittänyt siitä, olen jättänyt kadonneet omaan arvoonsa. Olen istunut ystävien kanssa kahviloissa, kuljeskellut pitkin keväisiä rantoja etsimässä jäätelökioskia, ihastellut Elin Danielson-Gambogin maalauksia ja erityisesti merinäkymää Didrichsenin hulppean entisen yksityiskodin vessasta.
Nähnyt Rautatientorilla kahden sokean miehen taluttavan toisiaan. Miehet keskustelevat vilkkaasti, kumpikaan ei voi nähdä toisen hymyä, ehkä he voivat kuulla sen, valkoiset kepit piirtävät siksak-kuviota ilmaan aavistuksen asvaltin yläpuolelle.
Kävellyt tulevaa kotikatuani pitkin ja katsellut tulevan kotini tuuletusparvekkeelta puuta jossa ei ole vielä lehtiä. Pian ne puhkeavat alastomille oksille, pian voin kuunnella aamuisin niiden havinaa, kun kahvi tuoksuu ja oksien varjot liikkuvat seinillä.
Nähnyt Rautatientorilla kahden sokean miehen taluttavan toisiaan. Miehet keskustelevat vilkkaasti, kumpikaan ei voi nähdä toisen hymyä, ehkä he voivat kuulla sen, valkoiset kepit piirtävät siksak-kuviota ilmaan aavistuksen asvaltin yläpuolelle.
Kävellyt tulevaa kotikatuani pitkin ja katsellut tulevan kotini tuuletusparvekkeelta puuta jossa ei ole vielä lehtiä. Pian ne puhkeavat alastomille oksille, pian voin kuunnella aamuisin niiden havinaa, kun kahvi tuoksuu ja oksien varjot liikkuvat seinillä.
3 kommenttia:
"Kävellyt tulevaa kotikatuani pitkin..." Minnekäs muutat?
"Viime aikoina sanat ovat olleet jotenkin kadoksissa, en ole välittänyt siitä, olen jättänyt kadonneet omaan arvoonsa." Tuttu tunne. Arki ja työ vie. Luovuus on koetuksella. Olisipa, olisipa, olisipa. Aikaa. Hmmm ja hmmm.
Taina: Etelä-Haagaan nyt kuun vaihteessa. Tervetuloa kyläilemään kun seuraavan kerran Helsinkiin tulet!:-)
Sivuaskel: Niinpä! =(
Lähetä kommentti